Meidän koti

Meidän ensimmäinen yhteinen koti. Ajattelin vihdoinkin hieman esitellä teille, miltä meidän kotiluolassa nykyään näyttää. Muutimme Askon kanssa yhteen lokakuussa, ja tähän mennessä yhdessä asuminen on sujunut enemmän kuin hyvin. 

Aloitetaan olohuoneesta. Rakastan tunnelmointia ja minusta on ihana laittaa kotona kynttilät palamaan, kuunnella hyvää musiikkia ja hiippailla villasukat jalassa kynttilän valossa parkettilattioitamme pitkin katsomaan ikkunasta, kuinka lumihiutaleet leijailevat maahan. Kynttilät ovat meidän kotona siis äärimmäisen tärkeä sisustuselementti.

Ihastuimme ensi silmäyksellä Ikeasta löytyneeseen kaktukseen. Se luo huoneeseen kivasti kotrastia ja edustaa hyvin minun ja Askon boheemia hipsterityyliä.

Yksi tärkeimmistä aarteistani on edesmenneen mummoni vanha Signerin ompelukone. Viinipullo toimii näppärästi kynttilänjalkana kirpputorilta löytyneiden vanhojen kirjojen kera. Minun pääkallon muotoinen säästölippaani on ehkä maailman siistein, asennetta pitää tästä taloudesta löytyä!

Olohuoneemme erkkeri-ikkunan laudat olemme koristelleet erilaisilla koriste-esineillä. Tämä pinkki dinosauruksen luuranko on niin söpö!

Ruuvasimme yhden olohuoneen seinistämme täyteen mustavalkoisia tauluja. Taulujen ripottelu seinälle epäsymmetrisesti näyttää mielestäni kivalta, kun värimaailma on niin pelkistetty. Bongaa Askon suosikkiartistin, Tuuttimörön, vinyyli!

Rakensimme ruokapöytämme itse. Pöytälevy on alunperin puinen taulu. Näimme taulun Plootu-sisustuspuodissa ja tykästyimme siihen heti. Pöydän jalat rakensimme myös itse sahaamalla kahdesta pöydän päätyyn tarkoitetusta jalasta osat, jotka sitten ruuvasimme yhteen yhdeksi ristikon muotoiseksi jalaksi keskelle pöytää. Asko ideoi pöydän ja vastasi myös suurimmassa määrin sen toteutuksesta, onni on luova ja näppärä mies. <3

Hankimme superhienon, Eurolavoista rakennetun tv-tasomme käytettynä. Kierrättäminen kannattaa ihmiset! Westworld on muuten todella hyvä sarja HBO:ssa, olemme Askon kanssa siihen aivan koukussa. Suosittelen sarjaa kaikille, etenkin scifi-intoilijoille!

Uskokaa tai älkää, meillä on asunnossamme toimiva takka. Se on harvinaista näin Helsingin keskusta-alueella, kerrostalossa. Puut hakkasimme Juvalla Askon vanhempien luona vieraillessamme (Asko oli puun hakkuussa selkeästi minua parempi, minulla klapit sinkoilivat vähän mihin sattu...). Teimme sisustustikkaat myös itse Juvalta löytyneistä, vanhoista heinäseipäistä. Näin joulun alla tikapuihin kiinnitetyt jouluvalot lisäävät ihanasti joulufiilistä kotiin!

Nuo jonkin otuksen hampaat ovat ensimmäinen yhdessä hankkimamme sisustuselementti, joten niillä on jo nyt tunnearvoa.

Eteiseen hankimme hauskat, sarvipäiset takinpidikkeet. Nämä koukut ovat kyllä osoittautuneet hieman hankaliksi, sillä meillä on ihan liikaa takkeja! Koukkujen pari kertaa jo tipahdettua liiallisesta painosta, Asko määräsi säännön, että koukkuihin saa laittaa aina maksimissaan vain kaksi takkia kerrallaan, muuten joudun maksamaan sopimussakkoa tuhat pusua kerta.

Kunnon nörteillä kuuluu olla Star Wars-kalenteri seinällä! Kalenteriin merkitsemme meidän molempien menot, eri värisillä kynillä. Tästä näemme helposti, mitä suunnitelmia toisella on kuukauden ajalle ja milloin meillä on yhteisiä vapaapäiviä.

Meidän makuuhuone on aika pieni, mutta sitäkin viihtyisämpi. Meidän mielestä parempi niin, ettei makuuhuoneeseen ole tuhlattu hukkaneliöitä, vähemmän makkarissa kuitenkaan tulee vietettyä muuten vain vapaa-aikaa. Parempi, että olohuone on tilavampi.

Tänään me ollaan oltu yhdessä tämän mun elämän suosikkityypin kanssa tasan puoli vuotta! Tuntuu kyllä kuin oltaisiin tunnettu jo paaaaaaljon kauemmin. Meillä on mennyt nyt monta päivää aikataulut ihan ristiin, eikä olla juuri ehditty viettämään aikaa yhdessä, mutta tänään meillä on pitkästä aikaa treffi-ilta! Viettäkää kaikki muutkin tänään ihana maanantai! 

Pusuja, 

Hade

 

Valokarnevaali

Helsingissä asumisessa yksi parhaimpia asioita on se, että täällä voi tehdä kaiken näköistä ja kokoajan tapahtuu jotain. Ihanaa, kun täällä järjestetään tapahtumia, jotka tuovat monipuolisuutta ja vaihtelua arkeen.

Syksy on minun suosikkivuodenaikani. Rakastan ruskaa, oranssin ja keltaisen eri sävyjä luonnossa. Rakastan sitä, kun hengitys huuruaa viileän kelin seurauksena. On ihanaa saada pukeutua neuletakkiin ja isoon villahuiviin ja lähteä ulos kävelylle. Rakastan polttaa kotona kynttilöitä, hiippailla villasukat jalassa, kuunnella rauhallista indie-musiikkia ja juoda teetä. Käpertyä poikaystävän kainaloon lämmittelemään kun ulkona tulee päivä päivältä kylmempi keli. 

Olemme molemmat Askon kanssa painaneet edellisen viikon töitä aamusta iltaan, emmekä ole oikein ehtineet tehdä mitään hauskaa ja spesiaalia yhdessä. Nyt kuitenkin järjestimme meille yhteisen vapaaillan, ja lähdimme nauttimaan syksystä ja kotikaupungistamme. Parisuhtessa saattaa helposti jumahtaa kumppanin kanssa viettämään vain koti-iltoja, etenkin kun asuu yhdessä (vaikka ovat nekin ihania, ei sillä). Minusta on kuitenkin tärkeää myös tehdä asioita yhdessä ja pitää hauskaa, muistaa järjestää sellaisia treffi-iltoja. Päätimme lähteä Linnanmäelle.

Linnanmäki on keksinyt, kuinka ottaa syskystä ja pimenevistä illoista ilo irti. Valokarnevaali! Mikä loistava tapahtuma. Alueelle on ilmainen sisäänpääsy ja tapahtumasta nauttii niin lapset kuin vanhuksetkin. Keli oli kylmä, mutta alue oli valaistu upeasti, laitteet olivat käytössä ja alueella oli myös esiintymässä Noah Kin. 

The light of my life. <3

The light of my life. <3

Myönnän olevani lapsellinen, innostun överisti esimerkiksi hattarasta ja ilmapalloista. Ja poneista.

Myönnän olevani lapsellinen, innostun överisti esimerkiksi hattarasta ja ilmapalloista. Ja poneista.

Ulkona tuntui olevan lähes pakkasta, mutta onneksi lämmin kaakao ja herkkuvohvelit lämmittivät.

Ulkona tuntui olevan lähes pakkasta, mutta onneksi lämmin kaakao ja herkkuvohvelit lämmittivät.

Haden tyylivinkki: varasta poikaystävän vaatteet! Tämä Askon Vans-college on huippu. 

Haden tyylivinkki: varasta poikaystävän vaatteet! Tämä Askon Vans-college on huippu. 

Valoa syksyyn ja pusuja!

Hade

Tmi Hannaleena Laaksamo

Elämässä on ollut meneillään kaikenlaista. 

Tein hurjan ja varmasti monen mielestä hullun ratkaisun, ja irtisanouduin työstäni. "Miten noin nyt voi tehdä, Suomessa on niin heikko työtilanne, on itsekästä lähteä turvallisesta ja vakituisesta työstä kun sellainen kerran olisi tarjolla, tässä maailmassa on niin paljon työttömyyttä, plaa plaa plaa." Samalla pitäisi edetä urallaan, nauttia elämästään, luoda kontakteja, perustaa perhettä, nähdä maailmaa, harrastaa, opiskella... WTF ihmiset, mistä kaikkeen oikein repii aikaa?! 

Olen paahtanut 17-vuotiaasta saakka tukka putkella töitä, töitä, töitä ja suorittanut ammattikorkeakouluopinnot samalla. Olen aina ollut äärimmäisen urakeskeinen ja tavoitteellinen, ja monet ovatkin luonnehtineet minua kunnon businessnaiseksi. Nyt kuitenkin tuli mitta täyteen.

Ihminen ei vain jaksa määräänsä enempää. Työskentelin konservatiivisessa firmassa, jonka työnkuva oli hyvin sitova. Minulla on korkea työmoraali, mutta halusin työni lisäksi tehdä elämässäni myös kaikkea muutakin. En kestäisi ajatusta, että vanhana ainoa asia, jota muistelen nuoruudestani olisi se, kuinka paahdoin vain töitä hullun lailla, enkä tehnyt elämälläni juuri mitään muuta. Haluan yhdistää elämässäni useita erilaisia osaamisalueitani yhteen ja nauttia asioista, joita teen. Päivässä on kuitenkin vain 24 tuntia, joka ei enää tuntunut riittävän. Vaikka olen vasta 24-vuotias, burn outia alkoi pukkaamaan päälle, olin jatkuvasti väsynyt, kiukkuinen ja itkuinen.

Edellisen työnantajani kanssa tekemässäni työsopimuksessani oli pykälä, että kaiken muun työn tekeminen on kiellettyä. Miss Helsinkinä minulle taas avautui uusia mahdollisuuksia luoda kontakteja ja laajentaa työnkuvaani. Olin suoraan sanottuna hukassa. Kuinka pystyisin hyötymään jäljellä olevastani missivuodestani ja tekemään parhaani Miss Helsinkinä, kun en halunnut myöskään rikkoa työsopimustani?

Mietiskelin kuukausia eri vaihtoehtoja, puntaroin plussia ja miinuksia, ja kuuntelin itseäni. Mietin paljon sitä, mistä elämässäni saan kaikkein eniten niitä positiivisia fiiliksiä ja onnen tunteita. Lopulta tein rohkean päätöksen ja perustin oman toiminimen. Tämä mahdollisti sen, että pystyn toiminimeni alle yhdistämään kaikki elämäni osaamisalueet, ja laskuttamaan ammattitaidostani. Olen oman elämäni herra, saan pitää vapaapäiviä jos siltä tuntuu, ottamaan vastaan juuri sellaisia työtarjouksia, joista itse pidän, ja keskittymään itseeni ja oman tulevaisuuteni sekä urani rakentamiseen. Saan esiintyä, tanssia, tehdä pr- ja juontokeikkoja, mallintöitä, olla ihmisten kanssa tekeimisissä ja jokainen päiväni on erilainen.

Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on ollut aikaa kuunnella omaa jaksamistani, antaa itselleni myös lepopäiviä, pysähtyä kunnolla miettimään, mitä oikeasti haluan elämältä, samalla kuitenkin luoden uusia kontakteja ja työskennellen ahkerasti. Askokin sanoi, että olen paljon hyväntuulisempi kuin olen ollut moneen kuukauteen. 

Me elämme vain kerran, joten on tärkeää muistaa kuunnella omaa hyvinvointiaan ja jaksamistaan. Elän itseäni varten, en ketään muuta, joten ei ole mitään järkeä olla tekemättä muutosta elämäänsä vain peläten sitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Nyt se sitten on virallista. Kauppalehden "uudet yritykset"-osiossa oli maininta:

Tmi Hannaleena Laaksamo, Helsinki, 2781222-8. Myynti, markkinointi ja sisällöntuotanto. Esittävät taiteet. Kuvaukset, muotinäytökset, promootio- ja edustustehtävät. Jatkossa minua saa siis buukata keikoille, yhteydenotot hannaleena.laaksamo@gmail.com! <3

Muutimme Askon kanssa reilu viikko sitten ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme, ja kaikki on tähän asti sujunut todella hyvin. Olen kaikin puolin onnellinen.

Rakkautta,

Hade

Kuvat: Jolana Salter

Uutta kotia etsimässä

Heippa!

Pahoittelut blogihiljaisuudesta. Elämässäni on viime aikoina riittänyt kiirettä töiden, treenaamisen, tanssikeikkojen sekä asunnon metsästämisen tiimoilta. Nyt kuitenkin päätin tehdä teille ensimmäisen videopostauksen aiheesta uuden kodin metsästys! Me päätimme muuttaa Askon kanssa yhteen, ja yhteistä asuntoa on metsästetty toden teolla. Videolta pääset katsomaan, kuinka muuttovalmistelut ovat edenneet. 

Videon editointitaidot ovat minulla vielä lapsen kengissä, mutta tässä sitä pikkuhiljaa opetellaan. Kiitos jos katsoit videoni! <3

Pusuja,

Hade

Turistileikkejä Helsingissä

Kesäloma. Koska minulla on kesän ajan ollut tanssitreenejä useamman kerran viikossa, en ole päässyt lomallani lähtemään ulkomaille vaan vietellyt aika pitkälle Helsinkikesää. Kun ei pääse lomamatkalle kotiseutua kauemmas, on siinä tapauksessa paras ottaa omasta kotikaupungista kaikki ilo irti ja leikkiä turistia Helsingissä! Ja kyllähän Helsingissä tekemistä riittää!

Olimme sopineet Hannan, yhden pitkäaikaisimmista sydänystävistäni, kanssa jo pari viikkoa sitten, että käytämme yhden kesäpäivän tehden kaikkea mahdollista hauskaa Helsingissä. Kaikkea sellaista, mitä yleensä turistit tekevät lomaillessaan pääkaupungissamme.

Aloitimme päivän aikaisin, sillä emme halunneet tuhlata tunteja päivästä nukkumalla. Suuntasimme siis jo aamupäivästä Töölönlahdelle vuokraamaan SUP-laudat!

Suppailemaan!

Suppailemaan!

Suppailu oli huippuhauskaa! Emme kaatuneet kertaakaan ja tunti SUP-laudan selässä kului todella nopeasti. Suppailu on hauska treenimuoto, ottaa hyvin syviin vatsalihaksiin ja hartioihin, etenkin soutaessa vastatuuleen.

Suppailureissun jälkeen maistui granaattiomena-taateli limu Töölönlahden rantakahvilassa.

Suppailureissun jälkeen maistui granaattiomena-taateli limu Töölönlahden rantakahvilassa.

Suppailun jälkeen iski nälkä, ja suuntasimme lounaalle Kauppatorille. Tilasimme sieltä perinteisesti muikkuja ja ai että oli herkkua!

Masut täynnä muikkuja lähdimme Kauppatorin rannasta lautalla kohti Suomenlinnaa. Keli oli paras mahdollinen, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja hellettä riitti. Mitä parhain päivä auringonottoon! Suomenlinnassa on ihania kallioita, joilla makoillen kesäpäivä hurahtaa nopeasti upeissa merimaisemissa. Uskalsimme jopa käydä uimassakin, vaikka olenkin vähän vilukissa.

Auringon palvonnan jälkeen lähdimme Kaivopuistoon jäätelöille. Olimme kuulleet paljon kehuja Helsingin jäätelötehtaan jäätelöistä, ne ovat tunnettuja pallojen suuresta koosta ja erikoisista makuvaihtoehdoista. Emme olleet aiemmin syöneet heidän jäätelöään, mutta onneksi nyt menimme maistamaan! Pallot olivat oikeasti jäätävän isoja, tyyliin minun pään kokoinen yksi pallo! Hyvä kun sen jaksoi edes syödä. Pallolla oli hintaa 4e, mikä mielestäni oli niin isosta jäätelöpallosta todella edullinen hinta. Valitsin kookoksen makuisen jäätelöpallon, ja se oli kyllä herkkua. Jos liikuskelette Kaivopuistossa, kannattaa ehdottomasti hakea jätskit juuri Helsingin jäätelötehtaalta! Kaivopuistosta löytyi myös paljon Pokemoneja, joten paikka on mainio myös Pokemon Go:sta innostuneille (kuten minulle :D). 

Helsingin jäätelötehdas on keksinyt hyödyntää Pokemon Go:ta markkinoinnissaan.

Helsingin jäätelötehdas on keksinyt hyödyntää Pokemon Go:ta markkinoinnissaan.

Jäätelöhetken jälkeen päätimme käydä vielä Hernesaaren rannassa syömässä ja viinillä, kello oli kuitenkin jo lähempänä kahdeksaa. Tuli vietettyä koko päivä ulkona auringossa, tällaisia lomapäivät ovat parhaimmillaan! Yllätyksekseni en palanut auringossa, vaikka olen auringolle jonkin verran allerginen. Minulle tulee helposti aurinkoihottumaa, enkä rusketu koskaan. Olenkohan vampyyreille sukua...

Hernesaaren ranta on nykyään todella kiva kesäpaikka!

Hernesaaren ranta on nykyään todella kiva kesäpaikka!

Omissa kotikaupungeissaankin voi siis tehdä yllättävän paljon lomajuttuja. Ei ainoastaan Helsingissä, vaan myös pienemmissä kaupungeissa. Suunnittelee vaan päivän hyvin etukäteen ja selvittää, mitä kaikkia aktiviteetteja kaupungissa on mahdollista tehdä. Näin lomatunnelmaan pääsee, vaikka ei lähtisikään ulkomaille!

Pusuja,

Hade

Siellä keijut karkeloi.

Parasta on löytää sellainen poikaystävä, joka tykkää tehdä samoja juttuja, kuin mistä itse pidät. Mielestäni toimivin parisuhde on sellainen, missä kumppanin kanssa voi touhuta kaikenlaista yhdessä ja toisen seurasta todella nauttii, voi pitää hauskaa yhdessä. En jaksaisi pidemmän päälle pelkkää kotona istuskelua, olen sen verran hektinen ja energinen persoona, että tarvitsen elämääni jatkuvasti jotain aktiviteetteja ollakseni tyytyväinen. Tylsistyn helposti, jos elämässäni ei ole tarpeeksi sisältöä.

Asko tuntee minut jo sen verran hyvin, että hän tietää, kuinka metsien rauha ja luonnon lähelle pääseminen tekevät minut onnelliseksi. Nuorempana asuessani maaseudulla liikuin paljonkin metsissä, opettelin tunnistamaan kasveja sekä kiipeilemään puissa. Näitä aktiviteetteja tulee toisinaan ikävä kaupungissa asuessa ja tästä syystä Asko vei minut Nuuksion kansallispuistoon samoilemaan.

Olen jo pidempään halunnut päästä käymään Nuuksiossa, se kun on luonnonsuojelualue ja olen kuullut sen piilottavan sisälleen henkeäsalpaavan kauniita maisemia. Kehut eivät ole olleet turhia, sillä Nuuksio oli kaiken saamansa positiivisen palautteen arvoinen!

Mennään metsään!

Mennään metsään!

Tällaisissa maisemissa liikkuessa tuntuu taianomaiselta, tuntee itsensä lähes keijukaiseksi.

Tällaisissa maisemissa liikkuessa tuntuu taianomaiselta, tuntee itsensä lähes keijukaiseksi.

Metsissä liikkuminen on minulle kuin terapiaa, metsän rauhassa puiden alla samoillessa unohtaa kaiken kiireen, melun ja stressin, hengittää vain syvään ja keskittyy eteenpäin tarpomiseen epätasaisessa maastossa. Metsässä patikointi käy myös hyvästä treenistä, nytkin kävelimme metsäpolkuja pitkin useamman tunnin ajan. Luonnon tarjoama pepputreeni syntyy kiviröykkiöiden yli kiipeilystä, vuorelle kiipeämisestä ja ylämäkeen kävelystä juurakoiden peittämällä metsäpolulla. Kesällä paljon mukavampi treenimuoto kuin perus punttisali!

Erikoisia faktoja Hadesta: Olen pienestä pitäen rakastanut sieniä ja mielestäni ne sopivat lähes jokaiseen ruokaan hyvin, esimerkiksi kaurapuuroon.

Erikoisia faktoja Hadesta: Olen pienestä pitäen rakastanut sieniä ja mielestäni ne sopivat lähes jokaiseen ruokaan hyvin, esimerkiksi kaurapuuroon.

Voin suositella Nuuksion metsäreittejä kaikille, Suomen luonto on niin kaunis, että jokaisen tulisi päästä nauttimaan siitä. Vaikka kesä onkin mahtavaa aikaa, suosikkivuodenaikani on kuitenkin syksy. Rakastan sitä, kun ilmat viilenevät, luonto on täynnä värejä ja puista pudonneet lehdet ratisevat jalkojen alla. Ruska on ihanaa aikaa. Onnekseni myös Askon suosikkivuodenaika on syksy, joten suunnittelimme jo tekevämme kunnon ruskaretken Nuuksioon. Voin siis myöntää jo hieman odottavani kesän loppumista, vaikka tämä ihanaa aikaa onkin.

Kiivettiin vuorelle.

Kiivettiin vuorelle.

Kasvisruokavalion noudattaminen on muuten sujunut meiltä todella hyvin! Ei ole ollut mitään ongelmia olla syömättä punaista lihaa ja kanaa. Olen löytänyt uusia suosikkiravintoloita Helsingistä, esimerkiksi Street Gastrosta saa superhyviä vegesandwicheja ja Just Vege-ravintolasta saa herkullista falafelia. Opettelin myös valmistamaan soijarouheesta ruokaa, ja se oli paljon helpompaa kuin luulin! En ole mikään superkokki ja en jaksa käyttää aikaani keittiössä pyörimiseen, joten tästäkin syystä soijarouheen hyödyntäminen ruoissa toimii meidän taloudessa hyvin. Se kun valmistuu käden käänteessä ja on ainakin omasta mielestäni yksinkertaisempaa valmistaa kuin liharuoat.

Pusuja,

Hade

Mun juuret.

Juuret. Niitä harva näkee tai tulee ajatelleeksi, mutta ne ovat kuitenkin aina osa ulospäin näkyvän kasvin elämää.

Olen viime aikoina ajatellut paljon omia juuriani ja sitä, kuka minä oikeasti olen. Moni näkee minusta vain ulkokuoren, kauniin kukan, mutta ei tiedä juuristani ja taustoistani mitään.

Tulen köyhistä oloista, olen kasvanut metsien keskellä ja oppinut kantapään kautta sen, että oman toimeentulonsa eteen on tehtävä töitä eikä hyviä asioita tapahdu itsestään. Yksi tärkeimmistä äitini opettamista elämänarvoista on se, että maallista mammonaa ja materiaa tärkeämpää on lähimmäisen rakkaus. Raha toki helpottaa elämää kummasti, mutta ei loppupeleissä tee onnelliseksi. Sosiaaliset suhteet ovat kultaakin arvokkaampia.

Kävin lukioni kunnon hippilukiossa, Kuopion Musiikkilukion tanssilinjalla. Lukioaikoinani ulkonäkö oli toissijaista, matikantunneilla istuttiin treenipuku päällä, tukka sotkussa ja ilman meikkiä. Taide oli se ykkösjuttu ja se yhdisti meitä. Jos et vielä lukioon tullessasi ollut hippihenkinen, lukio todellakin teki sinusta sellaisen. Rastat ja haaremihousut olivat must. Musiikkilukio oli pieni koulu, ja sen yhteisöllisyyttä on vaikeaa löytää muualta.

Syy, miksi nyt muistelen menneitä on se, että olin viime viikonlopun Ruisrockissa ja hengailin siellä lukioaikojen kaveriporukkani kanssa, joita nykyään tapaan harmillisen harvoin. Kuuntelin heidän kanssaan bändejä, joita kuuntelimme lukioaikoina ja aloin miettimään, mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Kaikki tuntuu olevan nykyään kovin pinnallista ja ulkonäkökeskeistä. Kumpi on oikeasti tärkeämpää, monen tunnin laittautumissessiot peilin edessä vai se, että luot muistoja ja pidät oikeasti hauskaa ystäviesi kanssa, vaikka sitten näyttäisitkin hieman räjähtäneeltä huonosti nukutun yön seurauksena? Scandinavian Music Group on kaikkien aikojen suosikkibändini, ja sitä kuunnellessani alan aina kaipaamaan maaseudulle ja luonnon rauhaan.

"Ajattelit sitä ensimmäistä kertaa vuosiin
taivaan väriä
maan hidastunutta liikettä
ei katumusta
ei musiikkia
ei parhaita vaatteita
ei paniikkia"
 -Scandinavian Music Group
Ihanat Jenni ja Wilma! <3

Ihanat Jenni ja Wilma! <3

Ruississa oli lystiä!

Ruississa oli lystiä!

En sano, etteikö ulkonäkö olisi tärkeää. Nautin itsekin laittautumisesta ja siitä, kun minulla on itsevarma ja kaunis olo. Kiinnitän huomiota ulkonäkööni, mutta se ei ole elämäni ykkösjuttu. Minullakin on tekoripset, rakennekynnet, värjätty tukka ja toisinaan feikkirusketus. SILTI, luonne on ulkonäköä tärkeämpää, ja kaunis luonne näkyy myös ulospäin. Ulkonäkö on kuitenkin pelkkää pintaa, se mitä tunnet ja arvostat, on se, mikä tekee sinusta spesiaalin.

Tässä minä ilman meikkiä makoilen heinäkasassa.

Tässä minä ilman meikkiä makoilen heinäkasassa.

Lukioaikoina oli helppoa kannattaa tietynlaisia ääripäitä mielipiteissä. Ystäväni Jenni sanoi hyvin, että tyttöporukassamme parasta on aina ollut se, että siinä jokainen saa olla juuri sitä mitä on, eikä ketään arvostella omien aatteiden tai ulkonäön perusteella. Olen kiitollinen, että olen saanut viettää teinivuoteni, jolloin vielä etsii itseään, juuri tällaisessa porukassa, joka on lähinnä kannustanut minua olemaan juuri sitä mitä olen eikä muuttanut minua tietynlaiseksi.

Osa lukioaikojeni tyttöporukasta, vasta valkolakin saatuamme.

Osa lukioaikojeni tyttöporukasta, vasta valkolakin saatuamme.

Abikuva. Ja ei, emme oikeasti pukeutuneet noin joka päivä. :D

Abikuva. Ja ei, emme oikeasti pukeutuneet noin joka päivä. :D

Aiemmin kannatin kärkkäämmin esimerkiksi eläinten arvoja ja luonnonmukaisuutta valinnoissani. Jostain syystä olen viime vuosina haudannut nämä ajatukset enkä ole juurikaan uhrannut mietteitäni luonnonmukaisuudelle. Viime päivinä olen kuitenkin miettinyt jokapäiväisiä valintojani tavallista enemmän, ja päätimme nyt Askon kanssa, että vähennämme reilusti punaisen lihan syöntiä. Mielestäni on järkyttävää, että pelkästään lihakarjan ruokintaan käytettävä vilja ja vesi riittäisi poistamaan nälänhädän koko maapallolta. Arvioiden mukaan myös lihateollisuuden tuotteet aiheuttavat puolet maailman kaikista kasvihuonepäästöistä. Tiedostan sen, ettei yksittäisen ihmisen valinnat loppupeleissä paljoa paina, mutta haluan silti omilla valinnoillani kantaa korteni kekoon maapallon hyvinvoinnin puolesta. Punaisen lihan vähentäminen on yksittäiselle ihmiselle tehokkain keino vähentää omaa ympäristötaakkaansa. 

Save the world, eat more vegetables!

Save the world, eat more vegetables!

Kalaa, kananmunia ja maitotuotteita aiomme edelleen syödä, sillä ruokavalion täysi muutos olisi kerralla aika radikaali päätös. Vähennämme lihatuotteita pikkuhiljaa, on sekin jo alku. Toivoisin, että meistä jokainen miettisi edes hieman omia päivittäisiä valintojaan, niin ravintonsa kuin muutenkin toimintansa suhteen. Annetaan jokaisen olla sellaisia kuin on eikä arvostella ihmisiä pelkän ulkonäön tai kannattamiensa aatteiden perusteella.

Pusuja,

Hade

Kesä ja kärpäset

Kesä on lyhyt, siksi haluan nauttia siitä kaikin rinnoin. Vaikka en olekaan vielä pitänyt lomaa, olen jo ahkerasti tehnyt kaikkia kesäjuttuja. MUTTA, huomenna pääsen VIHDOIN KESÄLOMALLE! En ole ehkä koskaan elämäni aikana ollut näin loman tarpeessa, sillä olen paahtanut töitä ja opiskeluja niin täydellä teholla lomailematta, että loma tulee todellakin tarpeeseen. Aion nauttia kuukauden kesälomastani täysin rinnoin ja antaa mieleni levätä työjutuista täydellisesti. 

Olimme viime viikonloppuna Askon kanssa Kuopiossa viinijuhlilla. Olemme molemmat asuneet Kuopiossa, joten mikäs sen parempi paikka lähteä yhdessä reissuun kuin entinen kotipaikkakuntamme. Kuopion viinijuhlat on mukava tapahtuma, yksi sellaisista kesän "must"-jutuista, Viinijuhlilla kun on aina nuorempana tullut käytyä kesäisin. Lähdimme katsomaan Antti Tuiskua, mutta harmiksemme Antti perui keikan viime metreillä ja paikkaamaan tuli Sanni. Oli kuitenkin ihana nähdä Kuopion kavereita, muun muassa yksiä parhaimmista ja pitkäaikaisimmista ystävistäni Villeä ja Jonia.

Lempparityyppi <3

Lempparityyppi <3

Tässä yksi pitkäaikaisimmista sydänystävistäni Ville <3

Tässä yksi pitkäaikaisimmista sydänystävistäni Ville <3

Nauttikaa ihmiset kesästä, niin lomalla ollessanne kuin töiden aikanakin! Tää likka laittaa huomenna lomamoodin entistä paremmin päälle ja suuntaa tyttöjen kanssa Turkuun Ruisrockiin! Tämä on todellakin kunnon festarikesä.

Pusuja,

Hade

Not just a pretty face!

Minä tein sen! Valmistuin kolmen ja puolen vuoden uurastuksen jälkeen Haaga-Helian myyntityön koulutusohjelmasta myyntityön tradenomiksi. Ammattikorkeakoulututkinto paketissa, nyt olen ihan virallisesti rautainen myynnin ammattilainen. Tämä jos mikä oli aiheellinen syy juhlaan!

Olin ylpeä itsestäni, sillä pakersin viimeisen puoli vuotta kursseja itsenäisesti kokopäiväisen työni ohessa ja kirjoitin opinnäytetyöni noin kahdessa viikossa kiireellisestä ja stressaavasta elämäntilanteesta huolimatta, kuitenkin saaden arvosanakseni omaa tavoitettani paremman. Olen aina ollut sitä mieltä, että saavutukset ja onnistumiset ovat hyvin pitkälle itsestä kiinni. Siitä, kuinka ahkerasti on valmis tekemään töitä itsensä ja saavutustensa eteen. Siitä, että päättää onnistua ja tekee kaikkensa myös onnistuakseen. Rakastan onnistumisen elämyksiä ja sitä tunnetta, kun voin aidosti olla itsestäni ylpeä. Härkää vaan sarvista ja toimintaa, niin sitä asiat hoituu! Yleisesti toimin tehoikkaimmin ja saavutan parhaita tuloksia paineen alla.

Tuore myyntityön tradenomi!

Tuore myyntityön tradenomi!

Olen aina kapinoinut stereotypioita vastaan ja pyrin omalla esimerkilläni rikkomaan niitä. Vihaan esimerkiksi sellaista ajattelutapaa, että jos on kaunis, ei välttämättä ole järin fiksu. Monet tuntuvat ajattelevan, että kauniit ihmiset pärjäävät elämässään pelkällä ulkonäöllä, elävät jonkun toisen siivellä eivätkä keskity rakentamaan omaa uraansa. Itse olen äärimmäisen urakeskeinen, aloittanut työnteon jo nuorena ja keskittynyt aina opintoihin ja työntekoon. Minulle urallani eteneminen ja oman tietotaitoni kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää ja asetankin itselleni aina uusia haasteita, joita pyrin saavuttamaan. Mielestäni oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen on ainoa keino kehittyä ja saavuttaa elämässään asioita, tästä syystä haastan itseäni jatkuvasti. Vaikka minun valitsemallani alalla koulutusta enemmän painoarvoa annetaan työkokemukselle ja luonteelle, halusin kuitenkin opiskella itselleni ammattikorkeakoulututkinnon ja harkitsen vielä maisteriopintoihin hakeutumista. Se vain on fakta, että jos työhaastattelussa on kaksi muutoin yhtä hyvää hakijaa, mutta vain toisella on paperit ja toisella ei, kyllä se papereilla varustettu hakija saa paikan. Opiskelu kannattaa aina!

Ammattikorkeakoulutodistus kourassa!

Ammattikorkeakoulutodistus kourassa!

Myös ystäväni Mariela valmistui samassa Haaga-Helian valmistujaistilaisuudessa, mutta eri alalta.

Myös ystäväni Mariela valmistui samassa Haaga-Helian valmistujaistilaisuudessa, mutta eri alalta.

Koulullamme järjestettiin valmistujaisjuhlaseremonia, jossa yhteensä 480 oppilasta saivat todistuksensa. Koulun juhlan jälkeen järjestin ystävilleni valmistujaisjuhlat. Tällaisina hetkinä sitä aina muistaa, kuinka siunattu olenkaan, kun olen saanut näin ihania ihmisiä elämääni. Oli ihanaa juhlistaa tärkeää päivääni minulle rakkaiden ihmisten ympäröimänä. En voi edes sanoin kuvailla, kuinka tärkeitä ystäväni ovat minulle. Asun täällä Helsingissä kaukana omasta perheestäni, joten ystävistäni täällä on tullut minulle toinen perhe. Kiitos kaikki rakkaat mukana olleet! <3

Niin kauniita ja ihania tyttöjä!

Niin kauniita ja ihania tyttöjä!

Hankimme Tanjan kanssa ihan tätä päivää varten yhteen mätsäävät mekot!

Hankimme Tanjan kanssa ihan tätä päivää varten yhteen mätsäävät mekot!

Lempivärini on pinkki, ja ystäväni tietävät sen hyvin!

Lempivärini on pinkki, ja ystäväni tietävät sen hyvin!

Siirryimme juhlapaikaltani jatkoille Showroomiin, josta Rosanna oli varannut seurueellemme pöydän ja skumppatarjoilu odotti pöydässä. Kiitos vielä Showroom ja Rosanna tästä! <3

Jatkojuhlat Showroomissa

Jatkojuhlat Showroomissa

Mitä olisi juhlat ilman ilmapalloja?

Mitä olisi juhlat ilman ilmapalloja?

Olen onnellinen, siinä kaikki.

Pusuja,

Hade

Voi kun joskus olis tavallista.

Olipahan taas viikko. Superviikko, jälleen kerran. Niin paljon kaikkea kivaa tekemistä! Kotona en kyllä ole ehtinyt koko viikon aikana käydä muuta kuin kääntymässä ja nukkumassa, mutta ennemmin sitä nuorena nauttii elämästä, tekee kaikkea hauskaa ja lepäilee sitten mummeli-iällä. Pahoittelen jo valmiiksi, että tämä postaus tulee olemaan aikamoinen sillisalaatti, mutta kerron nyt koko viikon tapahtumista kerralla.

Maanantaina ensimmäinen pitkä lehtijuttuni ilmestyi Iltalehdessä! Oli jännää nähdä kokonaisen aukeaman täydeltä kuvia itsestäni ja lukea omia kommenttejani ihan painetusta lehdestä.

Tiistaina juhlimme Mailiksen synttäreitä veneellä! Parasta Miss Helsinki-finaalikiertueella oli ihanat tytöt, joiden kanssa solmi kestäviä ystävyyssuhteita. Oli ihana nähdä taas tyttöjä ja päästä juhlistamaan Mailista yhdessä. Mailis on superhyvä kokki ja leipuri, joten veneellä saimme nautiskella ihanan seuran lisäksi myös pöydän antimista.

Keskiviikkona kävin rokotuksessa! Syy, miksi mainitsen tästä, on se, että vaikka olen jo 24v, pelkään edelleen neuloja ja kipua ja lääkäreitä! Menin siis ottamaan hepatiitti A ja B-rokotteet, sillä ne pitää ottaa kolmesti putkeen, saadakseen suojan loppuelämän ajaksi. Ensimmäisellä kerralla ottaessani rokotetta, minulla sumeni silmissä ja lähes pyörryin hoitajan eteen. Rokote myös sattui mielestäni kamalasti, sillä otin sen käsivarteen ja lääkeainetta tungettiin ihoni alle mielestäni ihan liian paljon! Käsi myös oli loppupäivän kipeä, joten menin tähän uusintarokotukseen kauhunsekaisin fiiliksin. Kerroin kammostani hoitajalle, joka oli ihana ja ymmärtäväinen, hieman vanhempi täti-ihminen. Hän laittoi minut suoraan makuuasentoon, jotta en taas pyörtyisi, sanoi, että housua vaan pois ja laittoi rokotteen minulle kankkuun! Ihan kuin pikkulapsille! Kuulemma se sattuu vähemmän. Ja niin se todellakin sattuikin, ei läheskään yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla. JOTEN jatkossa otan rokotteet AINA KANKKUUN! Suosittelen myös muille piikkikammosta kärsiville. Pisteet myös Mehiläisen työterveyshoitajalle, todella hyvää palvelua.

Illalla lähdimme Tanjan kanssa LEIKKIPUISTOON! Loistava idea Tanjalta! Ehkä maailman hauskin treenimuoto, kiipeillä telineissä ja riehua ympäriinsä. Saatiin treeni oikeasti tuntumaan kun kiipeilimme sellaisessa korkeassa verkkorakennelmassa ylös ja alas niin nopeasti kuin pääsee. Leikkipuistossa on myös hyvä tehdä kyykkypainotteista ulkotreeniä FitNetin Booty Bible-treeniohjelman mukaan.

Loppuviikko menikin sitten hyvin tiiviisti työporukkani kanssa. Meillä oli kaksipäiväiset firman tiimipäivät. Torstaina kävimme syömässä oikein pitkän kaavan mukaan Stefan’s Steak Housessa ja sitten istuskelimme William K:ssa ehkä hieman liiankin myöhään, kun ottaa huomioon sen, että perjantaina piti olla taas skarppina palaverissa klo 9.30. Aamu oli hieman vaikea, mutta kyllä siitäkin selvittiin, ja perjantai oli loppujen lopuksi ihan huippu päivä!

Perjantaina meillä siis oli kesäjuhlat, joten palaverin jälkeen lähdimme koko tiimin voimin Seikkailupuisto Korkeeseen kiipeilemään! Niin minulle sopivaa aktiviteettia, pääsin kiipeilemään puussa ja leikkimään oravaa. Kiipeilypuistot on parasta, käy myös kunnon treenistä, kun lähtee suorittamaan tarpeeksi haastavaa rataa. Kävin itse mustan radan, joka on vaikeustasoltaan haastavin, radat menevät korkeimmalla ja rata vaatii voimia. Kunnon voittajafiilis, kun jaksoin suorittaa mustan radan loppuun asti!

Kiipeilyn jälkeen menimme saunomaan yhteen Suomen vanhimmista puusaunoista, Harjun Saunaan. Oli kyllä hyvät löylyt ja rentoutti kummasti! Saunomisen jälkeen menimme vielä syömään Teurastamolle B-Smokeryyn, ja voin kertoa, että oli hyvät ruoat! Kunnon lihaa eikä mitään pupunruokaa.

Lauantai sitten vasta mahtava päivä olikin! Luvassa yllättäviä faktoja Hadesta: mielimusiikkiani on konemusa ja RAKASTAN reivaamista! Kierrän siis kaikki mahdolliset teknobileet, edm festarit ja reivitapahtumat. Olin siis ostanut liput jo kuukausia sitten Helsingin Hernesaaren rannassa ensimmäistä kertaa järjestettävään Summerburst-tapahtumaan. Festarit olivat huippuhyvät, mahtavia esiintyjiä, fiilis oli korkealla ja pääsimme reivaamaan ihan kunnolla! Ensi vuonna menen todellakin uudestaan. Liput on ostettu myös Pärnun Weekendeille, niitä bileitä sitten odotellessa.

Tämä mahtiviikko onkin hyvä lopettaa Jokereiden tanssitreeneihin, sinne sitten mars!

Pusuja,

Hade

Sittenkin Miss Helsinki 2016

Tuli pari muuttujaa.

Elämäni on muuttunut viimeisen parin viikon aikana todella rajusti. Uusia juttuja, uusia haasteita, mutta ainoastaan hyviä asioita ja onnen hetkiä.

Viikko sitten maanantaina Martinan nimi vilkkui puhelimeni näytöllä. En vielä arvannut, kuinka mullistavia uutisia hänellä oli. Hän oli päättänyt, että Miss Helsinki 2016-titteli tulee siirtymään Jessicalta minulle, olinhan kilpailun ensimmäinen perintöprinsessa. Miss Helsingin tulee olla hyvä esikuva etenkin nuorille, ja Ruokolan tapaus sotii missiorganisaation arvomaailmaa vastaan. Tästä syystä kruunu vaihtoi omistajaa.

Omat fiilikseni olivat melko sekavat. Olin yllättynyt, innoissani ja onnellinen omasta puolestani. Olihan kyseessä kuitenkin kilpailu, jossa me kaikki finalistit tavoittelimme Miss Helsinki-titteliä. Tietyllä tavalla tämä tuntui siltä, että yksi haaveistani olisi käynyt toteen. Fiilikset olivat myös hieman ristiriitaiset, sillä tiesin kruunun olevan Jessicalle tärkeä enkä toivoisi hänelle mitään pahaa. Tämä on kuitenkin varmasti Martinalta hyvä päätös ja toimiva järjestely.

Tällä hetkellä minulla on odottavat tunnetilat. En vielä tarkkaan tiedä, mitä kaikkea tämä loppuvuosi Miss Helsingin roolissa pitää sisällään, mutta toivon sen tuovan mahdollisimman paljon uusia asioita, työtarjouksia, kontakteja ja muistoja elämääni. Aion olla mahdollisimman hyvä Miss Helsinki, haluan olla insporoiva ja hyvä esikuva kaikille, etenkin nuorille naisille, ja hoitaa tehtäväni Miss Helsinkinä hyvin. Tuntuu siltä, että näin oli tarkoitettu, ja tästä syystä pyrin ottamaan tästä mahdollisuudesta kaiken mahdollisen irti ja olemaan kaikessa täysillä mukana. Tämä on tilaisuus, mikä sattuu kohdalle vain kerran elämässä, ja jota ei monet pääse kokemaan. Olen kiitollinen.

Tiistaina tästä tuli julkista tietoa, ja ensimmäisen lehdistötiedotteen tultua julki puhelimeni on soinut tavallista aktiivisemmin. Olen antanut haastatteluja lehdille, kertonut tilanteesta ystävilleni ja vastaillut lukuisiin onnentoivotuksiin (kiitos muuten kaikille onnitteluista ja tsemppauksista!), yrittänyt sumplia työni sopimaan nyt uudenlaiseen elämäntilanteeseeni ja käynyt ensimmäisissä pitkissä lehtikuvauksissa Iltalehdellä. Kuvaukset olivat huippukivat ja tuotos päätyi jo lehteen (ma 6.6.2016).

Muutos numero kaksi: tein itsestäni kirjaimellisesti narrin. Minulle tarjoutui nimittäin mahdollisuus liittyä Jokerit Dance Teamiin. Otin paikan vastaan, sillä haluan lisää haastetta omaan tanssitreenaamiseeni. Jatkossa saan tehdä toisena työnäni sitä, mikä aikaisemmin oli minulle vain rakas harrastus. Olen otettu siitä, että minut valittiin ryhmään, sillä ryhmä on täynnä äärimmäisen lahjakkaita tanssijoita, suurin osa ammattitanssijoita, ja heidän kanssaan treenatessani pääsen kehittymään itse tanssijana. En itse suhtaudu vaihtooni HIFK:sta Jokereihin niin sanottuna takinkääntönä, vaikka monelle jääkiekkojoukkueen fanittaminen onkin jo lähinnä uskonto. Minulle kuitenkin tanssi on ollut aina se tärkein juttu, ei niinkään jääkiekko, ja Jokerit Dance Teamissa pääsen toteuttamaan itselleni ominaisempaa lajitaustaa showtanssin muodossa.

Lisää onnen pirskahduksia viime viikolla sateli sähköpostin muodossa opinnäytetyökoordinaattoriltani: opinnäytetyöni meni kuin menikin läpi ja vielä odotettua paremmalla arvosanalla! Minä siis valmistun myyntityön tradenomiksi, täysin aikataulussa! Teki mieli hyppiä ilosta, pusersin opparini kasaan kuitenkin niin nopealla aikataululla ja stressaavassa elämäntilanteessa, että oli minulle suuri saavutus ylipäätään saada se hyväksytyksi. Paperit ovat siis minulla kourassa 17.6, ja tällöin olen ihan virallisesti rautainen myynnin ammattilainen. Jes, hyvä minä!

Viikkoni oli niin onnea täynnä, että päätin tavoilleni vastaisesti lotota. Jos vaikka minun päälleni olisi leijaillut jonkin sortin hyvän tuurin pilvi! No, voittoa ei lottokupongista tullut, vaikka luotto tähän olikin korkealla. Muutoin viikko oli kuitenkin niin loistava, että lottovoitto olisi voinut jo mennä vähän yli. Kuten eräässä postauksessani kirjoitin, vaikeiden aikojen jälkeen seuraa yleensä ne hyvät ajat, ja nyt selkeästi karmani on kääntynyt. Mun elämä, se on ihanaa ja aion nauttia siitä ja kesästä täysin rinnoin. Mun elämä, ei kenenkään muun. Mä elän itselleni, en kenellekään muulle, enkä tee asioita vain miellyttääkseni muita. Me elämme vain kerran, tahdon ottaa tästä ainoasta kerrasta kaiken irti! Mun elämä, rakastan sitä ja rakennan siitä juuri sellaisen kuin itse haluan.

Pusuja,

Hade