Unelmista voi tulla totta


Kun astelin casting tilaisuuteen toukokuussa niin ymmärsin välittömästi muut tytöt nähtyäni, että tästä vuodesta tulee naurettavan kovatasoinen. Epäilin itseäni ja mahdollisuuksiani varmasti kymmeniä kertoja, kun tepastelin tuomariston eteen kertomaan itsestäni. – Koko kroppa vapisi sillä hetkellä kuin maanjäristyksen armoilla huojuva risumaja! Uskomatonta, että istun seuraavana vuonna itse tuomaristossa. Tulevina päivinä päivitin sähköpostiani uteliaana rehellisesti varmaan tunnin välein ja odottelin tuomiota jatkoon pääsystä, kunnes eräänä päivänä metrossa istuessani puhelimeni näytölle ilmestyi odotettu sähköposti, mikä alkoi sanoilla ”Hei kaunis, onnea! Sinut on valittu mukaan Miss Helsinki karsintaan”. Sillä sekunnilla ymmärsin, että loppuvuoden tulen omistamaan 110% tälle projektille.

Raivasin lopulta tieni karsinnoista ja semifinaalista itse finaaliin ja pakko sanoa, että ”nälkä kasvaa syödessä” sanonta piti erinomaisesti paikkansa siinä kohti. Päätin antaa kaiken sitoutumiseni kiertueelle ja tehdä parhaani. – Keskeytin ammattikorkeakoulun, omistauduin uudelle ruokavaliolle ja treeniohjelmalle, korjasin vinot etuhampaani ja hankin pienempi tuntisen työsopimuksen. Taustalla oli myös ajatus omasta 25 vuoden iästäni ja uhkaavasti lähenevästä yläikärajasta, aika oli nimenomaan nyt eikä vuoden tai kahden päästä.

Syksyn kiertue oli pitkä ja työntäyteinen, mutta onneksi matkassa oli yhdeksän muuta ihanaa tyttöä vertaistukenani. Aikaisia aamuja, edustustilaisuuksia, rankkoja treenejä, kuvausmatkoja, näytöksiä, haastatteluita, lisää kuvauksia ja arki rakentuikin näppärästi Miss Helsinki tapahtumien ympärille. Koko missi-ruletista tuli nopeasti suuri osa arkeani ja tuntuukin osittain tyhjältä, että finalistit eivät ole enää kaikkialla mukanani. Nyt on täysin uudenlaiset ja jännittävät kuviot, kun meitä on enää kolme ja olenkin aidosti todella onnellinen, että saan jakaa ensivuoden tapahtumat juuri Eevan ja Alician kanssa. He ovat ehdottomasti paikkansa ansainneet ja molemmista on tullut minulle jo kiertueella tärkeitä ystäviä.

Mitä finaaliin tulee, niin herranpieksut, se oli unohtumaton! Kaikki tytöt antoivat videoista päätellen kaikkensa ja saimme yhdessä aikaiseksi aikamoisen shown. Olen katsonut jälkeenpäin tapahtumat läpi varmaan sata kertaa, koska h-hetkellä jännitti niin paljon, että tuskin muistan mitään koko finaalista. Muistan tosin elävästi, kuinka sormeni tärisivät, kun soitin talent -osiossa pianolla Yiruman River flows in you kappaleen! Ihme, että osuin oikeisiin koskettimiin. Hetki, mitä en koskaan tule unohtamaan, oli kun piinaavan odotusajan jälkeen juontajat kuuluttivat yhteen ääneen voittajaksi ”Numero 8, Nina Kallio!” En löydä edes sanoja kuvailemaan, mitä tunsin. Ensimmäinen järkevä ajatukseni oli, että kova työ, omistautuminen ja tehdyt uhraukseni palkittiin 8.12. Helsingin Casinolla. Uskon elämässä yleisesti, että kaikella on tarkoitus. Niin myös tällä tarinalla. Ja tästä kaikki vasta alkaa! Olen enemmän kuin valmis avaamaan missivuoteni ensimmäisen sivun ja nauttimaan matkasta täysin rinnoin. Kiitos kaikille tuesta, tsempeistä, onnitteluista ja kauniista sanoista. Olette ihania.

IMG_5315 2.JPG
5fa8fd61-1a20-4177-b3ea-c7e4bb2df148.JPG
IMG_5350.jpg



Rakkaudella, Nina