Itsensä ylittämisiä ja yhteishengen kasvatusta

1-1.png

 

Meistä jokainen on varmasti kuullut sanonnan elämä alkaa mukavuusalueen ulkopuolelta, eikö? Tottahan se on, kehitystä ei tapahdu, jos pysyttelet aina siellä tutussa ja turvallisessa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisen tulisi juosta maraton tai tähdätä olympialaisiin. Itsensä ylittäminen alkaa nimenomaan siitä, missä itse olet juuri tällä hetkellä. Se on omien pelkojen ja epävarmuuksien voittamista. Se voi olla ihan pieni teko, kunhan uskaltautuu tekemään uutta tai jotakin, mitä on aina halunnut tehdä, mutta ei ehkä vielä uskaltanut. Itsensä haastaminen on tärkeää, sillä ilman sitä ei kasva ja kehity. Ilman sitä menettää monta mahdollisuutta ja jää junnaamaan paikalleen, tai uskaltaisinko jopa sanoa, että taantuu, kuihtuu, menettää itseään.

 

Minulle henkilökohtaisesti itsensä ylittäminen on nimenomaan elinvoimain lähde. Siitä tulee positiivisuuden kierre. Kun ylität itsesi, endorfiinia, hyvänolonhormonia erittyy kehoosi, onnistuminen taas ruokkii itsetuntoa ja uskot itseesi, uskallat kohdata elämässä uusia mielenkiintoisia haasteita. Rajojen rikkominen vaikuttaa meihin lähtemättömästi ja auttaa meitä näkemään itsemme ihan eri valossa! 

 

 

 

 

Ennakkoluulottoman asenteen, sekä sisun ja tahdon avulla on ylitetty isompiakin esteitä. Tämä onkin tullut todistettua useampaankin otteeseen syksyn aikana, kun ollaan päästy haastamaan meidän mieltä sekä kehoa City Survivorissa sekä Tough Vikingissa, joita avaankin seuraavaksi hiukan enemmän;

 

City Survivors 

 

Amazing Race. Mä muistan elävästi, kun jo lapsena kipusin saunan jälkeen sohvalle lauantai-iltana katsomaan kilpailua, jossa seikkailtiin tiiminä kaupungeissa juosten, kävellen tai julkisia kulkuneuvoja hyödyntäen, tavoitteena löytää ympäri kaupunkia piilotettuja rasteja vihjeiden ja arvoituksien avulla. Olin todella innoissani, kun kuulin, että mekin päästään osallistumaan samantyyppiseen kisaan nimeltään City Survivors!

 

 

 

 

 

Lähtö oli aamulla 2.9. Hietaniemen uimarannalta alkulämmittelyn merkeissä, jonka jälkeen pirtsakka Hanna-Leena Laaksamo (Miss Helsinki 2016) juonsi meidät finalistit ja hallitsevan Miss Helsingin Sephoran matkaan! Ensimmäisenä tehtävänä oli suunnistaa valokuvan avulla kohteeseen, missä odotti uusi tehtävä. Tässä kirjaimet tuli laittaa oikeaan järjestykseen, jotta seuraava kohde selviäisi. Etapilta etapille sai siis liikkua myös julkisin, mutta me päädyimme parini Eevan kanssa liikkumaan jalan. Matkanvarrella pääsimme haastamaan itsemme esimerkiksi tietokilpailussa, ristikoita ratkomalla ja jopa suppaamalla Töölönlahdella! 

 

 

 

2-1.png

 

Rasteilla tarvittiin joko päättelykykä, tietoa tai fyysistä suorituskykyä. Jos tehtävä ei onnistunut tai vastasi väärin, tuli suorittaa sakkorangaistus, mikä oli esimerkiksi tietokilpailussa yleisliikkeiden tekoa eli burbeita. Tämän jälkeen sai jatkaa kohti uusia arvoituksia ja rasteja. Reitti kulki keskustan läheisyydessä ja päättyi takaisin Hietsuun.

 

 

3-1.png

 

 

Mielestäni tapahtuma oli oikein onnistunut ja huippuhauska! Niin mukavaa vaihtelua! Olen henkilökohtaisesti tottunut tekemään urheilusuoritukset täydellä putkinäöllä maaliviiva silmissä siintäen, tavoitteena päästä sinne mahdollisimman nopeasti. Tottakai tässäkin, mutta erilailla. Tässä sä jouduit oikeasti pysähtymään ja miettimään, pohtimaan, etsimään tietoa. Tässä oppi myös paljon uusia juttuja tiimikaverista, mitkä ovat ne hänen mielenkiinnon kohteet, mistä on tietoa. Tiimihenki ja toisen huomioon ottaminen oli ehdottomasti se onnistumisen avain ja sehän meillä Eevan kanssa toimi superhyvin! Kuntotasokin osui melko samaksi, joten matkan teko oli jouhevaa! Kilometrejä reitille kertyi noin 10 ja kyllähän sitä sitten seuraavana päivänä jalat kertoivat, että ihan treenistä kyllä meni ;) Ja sehän se onkin yksi parhaista lähtökohdista liikumiselle; Että siitä nauttii ja se on hauskaa! Ja sitä se nimenomaan oli! Ensi vuodelle ehdottomasti paikkoja varailemaan!

 

 

Tough Viking

5-1.png

 

Tough Viking oli määrä juosta 8.9.  Herään aamulla hyvällä fiiliksellä ja kurkkaan ikkunasta ulos; Mitä?! Ulkona sataa, KAATAMALLA. Ja meidän pitäisi juosta 10 km ja ylittää 29 fyysisesti rankkaa estettä? Hetken pohdittuani käänsin ajatukset toisinpäin. Hitto, nythän tästä saa niin paljon enemmän irti! Ilma on raikasta ja hapekasta ja lisäks meillä on huikee porukka kasassa. LEEET`S DO THIS!! 

 

 

 

 

Esteet vaativat fyysisesti hyvää kuntoa, joten peruskestävyys oli hyvä olla kunnossa. Se oli kaiken pohja, mutta sen lisäksi esteillä tarvittiin esimerkiksi käsi-ja puristusvoimaa köysiradoissa ja apinapuissa, ketteryyttä ja tasapainoa epätasaisessa maastossa juostessa sekä esteiden ylityksessä ja vesiesteissä uimataitoa. Jos jokin este ei onnistunut, oli mahdollisuus suorittaa tietty määrä korvaavaa liikettä (useimmissa burbee-yleisliike tai tietyn matkan juokseminen). Tavoitteena oli kuitenkin työskennellä tiimissä ja kaveria tsempatiin ja autettiin viimeiseen asti. Kyyyneliäkin matkanvarrella tirauteltiin ja se on kyllä merkki siitä, että painetaan ihan päätyyn asti! 

 

Matkaan mahtui kyllä tunteita ääripäästä toiseen, sillä nyt tätä kirjoittaessa huomaan hymähteleväni itekseni ja suupielet nousee ylöspäin muistellessa, että vaikka me kuinka väännettiin hampaat irvessä viikinki-asenteella eteenpäin, mahtui matkaan myös monet räkäiset naurut kun joku meistä kaatui nenällensä mutaan, minkä sateinen ja tuulinen päivä meille tarjoili. Tälle sai ja pitikin nauraa! Vahingonilo, paras ilo;) Hyväntahtoisesti<3 Mutakylvyn jälkeen pääsi sitten kuitenkin yleensä aina mereen puhdistautuun, sillä reitti sisälsi kolme vesiestettä.

 

Viimeset kilometrit ja esteet meni kyllä täysin tahdonvoimalla, siinä koeteltiin henkistä kanttia. Kaikki oli kuitenkin täysin sen arvosta, kun ylitettiin maaliviiva, YHDESSÄ! Sitä fiilistä ei voi sanoin kuvailla. Tai kyllä voi,  MIELETÖN! Huh menee vieläkin kylmät väreet! 

 

Tough Viking on tehnyt tunnelmallisen koosteen päivästä videon muodossa, joten käy ihmeessä tsekkaan mitä me koettiin osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=Dqaj9sxnco8

 

Fiilikset jälkikäteen

 

Joukkueessa toimiessa kaikilla pitää olla yhteinen päämäärä, jotta homma toimii ja päästään yhteiseen tavoitteeseen. Ja mehän päästiin sinne, yhdessä! Toinen toistamme tsempaten. Kaikilla meistä on omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Jollekin toinen este oli joko henkisesti tai fyysisesti haastavampi kuin toinen ja sen mukaan tuettiin, autettiin ja kannustettiin. 

 

Kummassakin näistä tapahtumassa pystyi haastamaan itsensä juuri sillä tasolla kun itse on ja avain onnistuneeseen suoritukseen oli yhteen hiileen puhaltaminen, yhteishenki! Näin jälkeen päin kun miettii mä oon ihan super ylpeä itsestäni ja meidän jokaisesta mimmistä! Tää jengi menee selkeesti läpi vaikka harmaan kiven, se on tullut todistettua moneen otteeseen.

 

Itse olen koko elämäni kuulunut johonkin joukkueeseen voimistelun kautta, mistä olenkin todella kiitollinen. Kilpaurheilu opettaa tietynlaista sitoutumista, kurinalaisuutta ja tiimissä toimimista, heittäytymistä, itsensä likoon laittamista 100%:sti. Siis kaikkea, mitä tässä kisassakin tarvitaan. Välillä on ollut tosi tyhjä olo ilman sitä tiivistä porukkaa, mutta nyt musta kuitenkin tuntuu, että mä oon saanut sellaisen takaisin ja välillä sitä unohtaakin, että hetkinen, mähän kilpailen näitä tyttöjä vastaan! Tää onkin mun mielestä paras lähtökohta tänkaltaisessa kisassa, jotta kaiken energian voi suunnata positiivisiin juttuihin!

 

Vaikka me ollaankin ensitapaamisesta asti oltu tiivis porukka, nää jutut sitoo vielä entistä kovemmin yhteen. Voin vaan kuvitella, minkälainen aukko marraskuisen finaalin jälkeen tulee! No, mutta nyt ei kuitenkaan mietitä sitä, vaan nautitaan täysillä tästä matkasta kohti sitä vuoren huippua, FINAALIA! 

6.png

 

 

 

Suuret kiitokset vielä City Survivors sekä Tough Viking, että mahdollistitte meille nämä elämykset! 

 

Energistä viikkoa!

<3:lla Tiia