Korutarinat

Olli Johan Lindroos loi misseille omat korut, hän pyysi myös jokaiselta etukäteen tarinan koruun. Korun aihe oli naiseus ja mitä naiseus tarkoittaa jokaiselle henkilökohtaisesti. Tässä ovat muutama tarina myös teille näytille. Miss Helsinki kiittää kauniista koruista, koskettavasta tilaisuudesta ja Niinatarta kauniista mekoista. 

DSC_1223.jpg

Janna-Juulia Vuorela

DSC_1262.jpg

Yksi suurimmista kiitollisuuden aiheistani elämässäni on se että pystyn liikkua ja harrastaa ja arvostan todella tervettä ja hyvinvoivaa kroppaa. Aloitin taitoluistelun 4-vuotiaana ja siitä asti urheilu onkin ollut osa minua. Omassa elämässäni pitkä urheilu taustani on varmasti suurin syy siihen että minusta on muovautunut vahva nainen. Taitoluistelu-ura samaan aikaan antoi todella paljon hyviä asioita, mutta se ei myöskään ollut helppo tie kulkea. Taitoluistelu on todella kaunis ja esteettinen laji, mutta samaan aikaan erittäin rankka ja henkisesti raadollinen. Taitoluistelussa kilpailtiin usein ystäviä vastaan ja tästä opin kunnioittamaan kanssakilpailijoita. Toisen onni ei ole itseltä pois ja oman onnen vuoksi täytyy tehdä kovasti töitä. Arvostan todella sitä että rehellisesti tuetaan ja kannustetaan muita. 

Taitoluistelun lopetin 20-vuotiaana ja tämä onkin varmasti ollut elämässä rankinta aikaa henkisesti. Olin laittanut kaiken panoksen ja vapaa-ajan luistelulle ja lopetettuani tuntui kuin osa minua puuttuisi. Taitoluistelu antoi mielettömät avaimet elämään. Olen saannut todella paljon päättäväisyyttä, kärsivällisyyttä ja intohimon tehdä juuri niitä asioita joista tykkään, mutta kuitenkin myös luistelun raadollisuus jätti jälkensä. Kehityksen kannalta kilpaurheilijoille toitotetaan usein ettei ole tarpeeksi hyvä ja että aina löytyy jotain parannettavaa, oli se sitten suoristus tekniikka, ulkoinen olemus tai jopa persoona. Luisteltuani 16-vuotta tämä ajatus tulikin jo niin vahvaksi osaksi itseä että siitä oli todella vaikea päästä pois luistelun lopetettua. Vein tämän ajatuksen mukana myös koulun penkille, töihin ja muihin arjen asioihin. Tavoitteena oli aina olla paras, koska pelkäsin etten riitä muuten ja tämä oli luonnollisesti henkisesti todella kuluttavaa. Luistelun lopetettuani löysin itseni tilanteesta jossa ylisuoritin kaiken mitä tein.  

Vuonna 2014 osallistuin ensimmäisen kerran Misshelsinki-kilpailuun. Minulla on aina ollut todella paljon rohkeutta tehdä asioita ja luistelun kautta olen saanut todella paljon esiintymiskokemusta. Tietynlaista itsevarmuutta kyllä löytyi, mutta kuitenkin tuo riittämättömyyden tunne hiukan yhä varjosti ajatuksiani ja olin epävarma mahdollisuuksistani. Vertailin itseäni muihin ja tämä veikin palan persoonastani pois.  2014 en sijoittunut kilpailussa ja havahduin kilpailun jälkeen siihen että yritin olla jälleen kerran paras versio täydellisestä naisesta ja luulin etten riitä omana itsenäni. Miksi? Olenhan kuitenkin mielettömän rehellinen, valovoimainen, hauska ja kaunis persoona. Löysin siis vain jälleen kerran itseni ylisuorittamasta kilpailua. Misshelsinki kilpailu oli todella tärkeä hetki elämässäni, koska lopulta kilpailu käänsi ajatukseni täysin. Vahva nainen ei olekkaan täydellinen vaan vahva nainen voi näyttää myös rohkeasti omat heikkoutensa. Nainen on kauneimmillaan silloin kun hän on omaitsensä, luottaa omaan juttuunsa ja tuo oman persoonan vahvasti esille. Tänä päivänä arvostan juuri tälläistä naista. Epätäydellisen täydellistä naista, josta huokuu hyvä olo, ilo ja rauha.

Tänä vuonna olenkin todella erilaisin fiiliksin mukana Misshelsinki allstar-kilpailussa. Olen löytänyt vahvuuteni ja tiedän että tästä tulee kaikin puolin mahtava kokemus, koska olen mukana kilpailussa omana itsenäni, päättäväisempänä, itsevarmempana ja vahvempana kuin koskaan ennen ja haluan tuoda oman upean persoonan kilpailuun mukaan ja nauttia matkasta. Tiedän että riitän todellakin tälläisenä. Korun teema valo kuvaa minusta vahvasti naisen persoonaa, naisen valo kumpuaa sisältäpäin ja kuvaa itsevarmuuta ja uskoa itseensä. Toivon todella että jokainen nainen löytää oman valonsa, oman kauneutensa. Minä löysin omani!

Venla Nikulainen

DSC_1277.jpg

Ihminen on kaunis silloin, kun se tulee ulkoisen kauneuden lisäksi myös sisältä. Oman onnellisuuden vuoksi omien arvojen mukaan eläminen on tärkeää. Vuosien saatossa olen oppinut arvostamaan niitä pieniäkin asioita. Olen kiitollinen siitä, että saan nykypäivänä olla oma itseni. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut kouluttautua kahteen unelma-ammattiini ja koulutus on ollut maailman huippuluokkaa. Olen kiitollinen kaikista niistä vaikeista ajoista jotka olen kokenut, sillä ne ovat kasvattaneet musta vahvan itsenäisen naisen. Arvostan jokaista ihmiskohtaamista, joita olen saanut elämäni aikana ja mitä kaikkea olenkaan toisilta oppinut. Toisista ihmisistä oppiminen on mielenkiintoista, ja samalla voit oppia jotakin uutta myös itsestäsi. Rehellisyys on yksi tärkeimmistä asioista, joita ihminen voi omistaa. Olen oppinut olemaan rehellinen itseäni kohtaan, aina ei tarvitse jaksaa, ja apua täytyy pyytää silloin kun siltä tuntuu. Periksiantamattomuudella, itseensä luottamisella, unelmoinnilla ja unelmien toteuttamisella on voimakas vaikutus kun ne kaikki yhdistää. Sen vuoksi olen tänäkin vuonna mukana kilpailussa, jotta pystyisin vihdoin saavuttamaan yhden unelmistani ja sen myötä saisin vaikuttaa asioihin jotka itse koen tärkeänä ja mitä arvoja haluan edustaa.

 

 

Katja Piitulainen

DSC_1271.jpg

 

Miten näen itseni naisena? Jo aivan pienestä lähtien minussa on kasvatettu ja opetettu määrättyjä arvoja ja kriteereitä naisena olemisessa. Se kuinka minun tulee käyttäytyä, pukeutua, puhua ja kuinka minun tulee ajatella. Voin nyt nuorena naisena sanoa, että en kaiken kanssa ole samaa mieltä ja vieläkin edelleen se voi saada tunteellisia ja ristiriitaisia keskusteluja aikaiseksi. Juurikin tämän minun nuoreksi aikuiseksi ja itsenäiseksi naiseksi kasvamisen myötä osa minulle opetetuista tavoista sekä arvoista ovat muuttuneet ja muuttuneet juurikin minun mielipiteideni mukaisiksi.

 

Näen itseni naisena ja tasa-arvon onneksi ollessa erittäin hienona ja tärkeänä asiana, pidän kuitenkin naisia ja miehiä erilaisina ja meillä jokaisella on tasa-arvosta huolimatta omat roolimme. Nykypäivän naisena olen itsenäinen ja en oleta muiden takaavan minun tulevaisuuden sekä vaurauden. Tahdon menestyä juuri siinä mikä minua kiinnostaa ja olla intohimoinen elämässäni. Koska mielestäni ei ole mitään naisellisempaa kuin intohimoinen nainen, joka tekee sitä mitä hän rakastaa ja on kiinnostunut.

 

Jokaiselle meistä naisellisuus merkitsee eri asioita ja kenelläkään ei ole oikeutta määritellä mitkä piirteet ovat oikeita ja mitkä vääriä. Naisellisuudesta puhuessa ensimmäisenä tulee mieleen viisaus, tarkemmin sanottuna henkinen tyyneys ja tasapaino itsensä kanssa, sen perässä tulevat sitten myötätunto, välittäminen, keveys, hehku, lämpö, niin sanottu auringon valo silmissä. Osa naisellisuutta on myös mielestäni ulkonäkönsä hoitaminen ja määrätyt käytöstavat. Henkilökohtaisesti arvostan ainakin osittain konservatiivisia näkemyksiä sekä ihan perus etiketin käytöstapoja. Miehen avatessa minulle oven en pidä sitä loukkauksena ja tasa-arvon uhkaamisena vaan ihan tavallisena kohteliaisuutena. Misseys merkitsee minulle juurikin itsensä löytämistä ja elämän tavoitteiden saavuttamista. Minulle on tärkeätä, että saan olla vapaa-ajalla kuin työelämässä nainen ja naisellinen. Täten koen, että misseys on yksi suuri porras tavoitteideni saavuttamisen suuntaan. Kokonaisuudessa arvostan kuitenkin sukupuolesta riippumatta rehellisyyttä, avoimuutta ja omana itsenä olemista.
 

Jasmin Voutilainen

DSC_1240.jpg

Yleensä naiseus mielletään ehkä enimmäkseen ulkoiseen olemukseen liittyvinä asioina. Itselle se merkitsee hyvin paljon muutakin. 

Elämäni ei ole ollut niin helppoa, kuin se olisi voinut olla. Olen huono valittamaan vaikeista ajoistani, sillä koen ne osaksi sitä matkaa, minkä olen kulkenut ollakseni tänä päivänä juuri minä. Siksi olen onnellinen kaikista vastoinkäymisistäkin. Uskon, että kaikella on tarkoitus.

Vanhempani erosivat ollessani 10-vuotias. Sen jälkeen jouduin keskelle todella epätasapainoista perhearkea. Jouduin osittain itsenäistymään 12-vuotiaana. Samanlaista turvaa ei ollut kotona, niinkuin muilla ikätovereilla oli. Silloin tilanteessa ei kuitenkaan osannut itse nähdä mitään vikaa, asioita peiteltiin ja muille aikuisille valehdeltiin. 

Yläasteen alussa syrjäydyin täysin selittämättömästä syystä ja sulkeuduin täysin omaan kuoreen. Välitunneilla istuin yksin hiljaa käytävillä toivoen, ettei kukaan tulisi puhumaan minulle. Että en vain joutuisi avata suutani. Entä jos sanoisin jotain noloa tai väärää? 

Usein niinä aikoina kuuntelin iPodistani laulua jossa lauletaan, että unelmat voivat käydä toteen. Se antoivoimaa. Minun unelmani ei ollut mikään muu, kuin päästä näyttelijäksi. Uskoin, että jos oikeasti tekee töitä unelmansa eteen, se toteutuu. Ja minun kohdalla se toteutui, olen päässyt näyttelemään. Tekemään sitä, mitä rakastan. Sitä, mikä ainoana elämän kiintopisteenä ja tavoitteena sai minut jaksamaan vaikeiden aikojen yli. 

Yläasteaikoina sen lisäksi, että kotona oli tasapainotonta, en omistanut siis yhtäkään ystävää. Oli vaikeaa hahmottaa omaa paikkaansa yhteiskunnassa, ihmisenä, lapsena tai nuorena. 

Elämän ollessa hullunmyllyä niin henkisesti, kuin fyysisestikin naiseksi kehittymisen kannalta, oli äärimmäisen raskasta kokea se ilman kunnollista tukiverkostoa. 

Yläasteen lopussa aloin tuntea itseäni edes hieman paremmin. Kuka minä olen, millainen minä olen, miksi haluan tulla. Ja mitä naiseuteen liittyy. Itse koin kaikki fyysiset muutokset positiivisina, mutta henkistä puolta ja itsetuntoa oli vaikea käsitellä, kun luulin ulkonäön olevan kaikki kaikessa.

Lukioaikoina aloin hyväksyä itseäni sellaisena kuin olen. Koin kuitenkin jonkinasteista koulukiusaamista hoikasta vartalostani, johon ei kiloja tarttunut sitten millään. Vei aikaa oikeastaan 20-vuotiaaksi asti, että kykenin oikeasti hahmottamaan mikä minussa on hyvää ja tuntemaan, että minä riitän. Itsetunto ja minäkuva ovat asioita, jotka vuosi vuodelta kehittyvät ja paranevat edelleen. 

Olen oppinut, että kauneus tulee täysin sisältäpäin. Ja sen vuoksi voin rehellisesti sanoa, että minä olen kaunis. Minä autan muita, minä välitän, minä osaan asettua toisen asemaan, minuun voi luottaa ja minä olen aidosti oma itseni. Se on kaunista, eikä sitä voi korvata mikään ulkoinen piirre. 

Ja naiseus. Se ilmenee parhaassa muodossa silloin, kun kaikki sellaisen kantajat pystyvät puhaltamaan yhteen hiileen. Ja pystyvät kannustamaan toista naista. Pystyvät olla katkeroitumatta eivätkä kadehdi. Naiseus on sisua ja tahdonvoimaa, ja sitä löytyy jokaisesta vahvasta naisesta.

Elämäni on muokannut minusta juuri tällaisen kuin olen. Ilman vaikeuksia en olisi minä. Minä olen nainen. Minä olen vahva. Minä tiedän paikkani yhteiskunnassa. Minä arvostan tasa-arvoa. Minä arvostan itseäni. Minä arvostan muita. 

Tänä päivänä uskallan olla oma itseni. En välitä, mitä muut sanovat. Haluan elää elämääni täysillä, nauttia joka hetkestä. Olen onnellinen saavuttamistani asioista, etenkin unelmista joiden eteen olen tehnyt töitä ja jotka sen seurauksena ovat toteutuneet. 

Joka päivä opin itsestäni jotain uutta. Opin, millainen nainen minä haluan olla. Ja uskon, että niitä oivalluksia elämä opettaa loppuun asti. 

 

Miska Nikander

DSC_1257.jpg

Olen aina ollut poikatyttö. Tykkäsin kulkea rennosti verkkareissa ja rakastin autoja. Nimeni Miska on unisex nimi, jota ei monet vielä silloin ymmärtäneet ja näiden asioiden summana minua kiusattiin koulussa. Muistan miten inhottavalta se tuntui. Halusin vaihtaa nimeni ja yritin miellyttää muita pukeutumisellani. Kiusattuna oli rankkaaja olin todella epävarma itsestäni pitkään. Halusin olla vain kuin kaikki muut. Koulukuvissakin näkee vain sen epävarman pienen tytön joka ei edes uskaltanut hymyillä. 

 

Uskon että käännekohta tapahtui silloin kun olin 16 vuotias. Näihin aikoihin tapasin nykyisen poikaystäväni ja aloin ymmärtämään itseäni sekä muita paremmin. Poikaystäväni on eri kulttuurista ja aluksi minun oli vaikea ymmärtää ja tottua hänen kulttuuriinsa. Opin häneltä valtavan paljon naisen ja miehen rooleista sekä siitä miten itseään rakastava ja kunnioittava nainen elää. Arvostan kaikkea oppimaani, olen omaksunut nämä tavat sekä arvot ja välillä minun on jopa vaikea ymmärtää oman perheeni ja sukuni tapoja toimia mutta olen myös oppinut ymmärtämään kulttuurien välisiä eroja ja niiden rikkauksia.

Kaikki tämä on kasvattanut minua naisena älyttömästi. Olen tutkinut naiseuttani ja kuka haluan olla. Olen löytänyt naisen roolin jossa minun on helppo olla oma itseni. Arvostan naiseudessa neutraaliutta ja yksinkertaisuutta mutta samalla rakastan kuitenkin esimerkiksi laittautua ja näyttää upealta. Naisena olen itseäni sekä muita kunnioittava. Loppupeleissä koen olevani hyvin perinteinen nainen. Haluan paljon lapsia ja kasvattaa heidät kunnialla. Tykkään pitää ympärilläni olevista huolta ja hoitaa kotia. Samalla kuitenkin haluan olla yrittäjä, luoda uraa ja tehdä sitä omaa juttua 100%. Nämä asiat ovat tietynlaisessa ristiriidassa mutta tiedän että ne on myös mahdollista yhdistää.

Olen ollut myös epävarma omasta kehostani ja vertaillut itseäni muihin. Mutta Miss Helsinki kilpailun myötä olen oppinut pitämään itsestäni juuri sellaisena kuin olen. 

Misseys on opettanut minulle äärettömän paljon. Koen että se on auttanut minua hyväksymään monet asiat elämässäni ja auttanut löytämään tasapainon elämässä. Haluan missinä olla rohkea ja hyvä esimerkki siitä kuinka uskomalla itseensä ja hyväksymällä itsensä voi saavuttaa mitä vain. Epävarmuuteni ovat kadonneet. Rakasta erikoista nimeäni, se jää ihmisten mieleen. Rakastan kurvejani ja kuplivaa luonnettani. Rakastan olla oma itseni. 

Minulla on sormus jonka olen saanut iso-äidiltäni. Aina kun katson sitä tai pidän sitä sormessani niin muistan ne viisaat sanat ja neuvot elämässä. Olen onnellinen että minulla on aivan upeita ihmisiä ympärilläni joilta olen oppinut valtavan paljon. He tukevat ja rakastavat minua kaikessa mitä teen ja mitä olen. 

Haluan tällä missikorulla tuoda saman tunteen muille. Haluan että kun ihmiset katsovat koruani he saavat siitä rohkeutta ja voimaa uskoa itseensä ja omiin unelmiin. Haluan että he oppivat rakastamaan itseään juuri niin kuin ovat. Koska olemme sen arvoisia naisia. 

 

Tiia Rothsten

DSC_1254.jpg

"Lapsena olin todella ujo ja hiljainen. Olin mielelläni näkymätön ja menin helposti lukkoon uusissa tilanteissa. Vasta yläasteelle mentyäni rupesin avautumaan pikkuhiljaa ja näyttämään, että kuka minä oikeasti olen. Treenasin tavoitteellisesti koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Voimistelun kautta opin, että kova työ palkitaan ja tavoitteiden eteen on tehtävä työtä saavuttaakseen ne. Sain esiintymiskokemusta, itsevarmuutta. Lisäksi minulla oli paljon ystäviä sekä joukkueessa, että sen ulkopuolella ja rakastavat vanhemmat, jotka tukivat ja antoivat minun toteuttaa itseäni. Todella hyvä pohja siis ponnistaa eteenpäin elämässä!

Ja niin teinkin. Kun täytin 16, päätin, että haluan urheilusta itselleni ammatin. Se edellyttäisi, että muutan vieraalle paikkakunnalle yksin, ketään tuntematta. Halusin tehdä tehdä sen, vaikka samaan aikaan hirvitti suunnattomasti. Tahto oli kova ja se kannatti. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen sitä mieltä, että se oli ehdottomasti yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Itsenäistyin, mutta solmin samalla tähän päivään kestäneitä ystävyyssuhteita ja lisäksi sain syventyä aiheeseen, mikä minua aidosti kiinnosti. Voitin ujouteni eikä isommankaan yleisön eteen meneminen enää hirvittänyt vaan tein siitä itselleni ammatin. Jatkokouluttauduin vielä ammattikorkeakoulun puolelle ja valmistuttuani noin kolme vuotta sitten sain töitä Helsingistä. Tällä kertaa muutin työn perässä taas uuteen paikkaan ilman turvaverkkoa, ihmisiä, joita olisin tuntenut. Saan olla kuitenkin todella kiitollinen siitä, että löysin ihania ihmisiä elämääni todella nopeasti. Sosiaaliset taidot ovat oikeastaan nykyään vahvuuteni, mitä ei olisi siitä ujosta tytöstä ikinä uskonut. Minulla oli siis unelmatyö, paljon ystäviä ja todella läheiset välit vanhempiini. Menin määrätietoisesti kohti tavoitteitani ja pääsin työelämässä eteenpäin. Kaikki sujui, olin onnellinen! Kunnes tuli se päivä, jolloin en enää ollutkaan, se aika kun näin vain mustaa. Kun elämältä vietiin pohja pois. 

Rakas isäni sai syöpädiagnoosin vajaa vuosi sitten ja menehtyi vain 3kk sen jälkeen. Koko maailmani romahti. Minun isäni, kallioni, se järjen ääni, joka piti jaloistani kiinni kun omat ideat lähti liian lennokkaiksi. Maailman epäitsekkäin ihminen, joka tuki, neuvoi ja kannusti aina. Minulle ei ollut ikinä sattunut mitään suuria vastoinkäymisiä ja yhtäkkiä vedettiin kerralla matto alta. Miten tästä voisi ikinä selvitä? Jäin yli kuukaudeksi neljän seinän sisälle, mikään ei kiinnostanut. En oikein muistakaan noista päivistä mitään. Ne vain lipuivat ohi. Yhtäkkiä kuitenkin heräsin ja annoin itselleni kaksi vaihtoehtoa, että joko mä voin jäädä tänne, tai jatkaa eteenpäin. Valitsin jälkimmäisen. Palasin töihin ja pääsin järjestämään neljän vahvan naisen kanssa hyväntekeväisyystapahtuman, jossa kerättiin varoja syöpähoitoihin. Lisäksi päätin lähteä tänä mukaan vuonna Miss Helsinki- kisaan ja näyttää mistä mut on tehty. Musta ei olisi itselleni, eikä kellekkään muullekaan mitään iloa siitä, että makaan sängynpohjalla ja viimeiseksi isäni olisi sitä halunnut. Näin ollen haluan olla esimerkkinä ja kannustaa muita, että vaikka on kuinka elämä kolhii, sieltä voi nousta. Pikkuhiljaa, askel askeleelta. Ei tällaisesta kokemuksesta ikinä tule pääsemään kokonaan yli, mutta suru muuttaa muotoaan ja sen kanssa oppii elämään. On todella raadollista, että tällaisia kokemuksia tarvitaan muistuttamaan siitä, kuinka elämää tulee arvostaa ja nauttia hetkistä. Elämä on liian lyhyt elämään sitten kun-elämää. Elämä on tässä ja nyt! Pienissä arjen hetkissä ja niissä suurimmissa saavutuksissa. 

Kaikessa tässä elämän vuoristoradassa on varmasti ollut apuna omat elämän arvot. Mielestäni ne kannattelevat ihmistä vaikeina aikoina ja mihin suuntaan siitä jatkaa. Minulle on aina merkannut paljon perhe, ystävät ja työ. Haluan olla aidosti läsnä läheisille ja mennä elämässä eteenpäin, tarttua tilaisuuksiin, kehittää itseäni. Jos siis haluan antaa itsestäni näille asioille, minun on myös pidettävä itsestäni huolta. Pyrin kohtelemaan kaikkia tasavertaisesti ja olemaan ystävällinen, iloitsemaan toisten puolesta, mutta kuitenkin olla terveesti itsekäs ja olla ylpeä itsestä ja omista saavutuksista.

Itsevarmuus ja määrätietoisuus on mielestäni kaunista. Mitä vanhemmaksi olen kasvanut, sitä enemmän osaan arvostaa niitä erilaisia juttuja itsessäni, ne mitkä erottavat minut muista. Tekevät minusta juuri minut. Uniikin. Kaikkien ei tarvitse, eikä mielestäni missään nimessä pidäkään osua samaan muottiin. Kukaan muu ei ole sinä ja se on sinun supervoimasi.

Usko itseensä ja omiin haaveisiin vie elämässä eteenpäin. Kun tietää, mikä on itselle tärkeää ja mitä arvostaa, on helpompi suunnistaa elämässä eteenpäin ja tavoitella itselle tyydyttäviä päämääriä. Tärkeää on olla välittämättä liikaa muiden mielipiteistä, sillä fakta on se, että sinä itse vastaat omasta onnellisuudestasi. 

Vaikka mielestäni missillä pitää olla kova tahto ja määrätietoinen asenne, on kuitenkin tärkeää olla pohjimmiltaan myös hyväsydäminen ja muut huomioonottava, hyväntahtoinen. Edustaa aitoa, omaa itseään, mikä tekee sinusta juuri sinut eikä yrittää luoda sellaista roolia, mitä ei ole olemassakaan.

Joka tapauksessa riippumatta siitä kuka olet tai mitä teet, tärkeintä (oli se sitten kuinka kliseistä tahansa) on oppia rakastamaan itseään juuri sellaisena kuin on tiedostaen omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Kaikki lähtee pään sisältä ja siitä, että sinulla on hyvä olla itsesi kanssa. Tämä näkyy säteilynä ulospäin.

Näitä kirjoittamiani arvoja haluan itse edustaa. Nämä koettelemukset ja elämäilot ovat tehneet minusta sen mikä olen juuri tänä päivänä. Koen, että olen vahvempi ja itsenäisempi nainen kuin koskaan, valmiina ottamaan elämältä kaiken vastaan mitä sillä on tarjottavana!"

 

Tunnelmia tilaisuudesta, kiitos kuvista kuuluu Juho Tirkkoselle, meikeistä vastasi Make Up Mondo ja hiuksista Kasper Vähä-Ojala/ Noir Concept

DSC_1282.jpg
DSC_1294.jpg
DSC_1248.jpg
DSC_1317.jpg
22553568_10212111113526345_682225848_o.jpg