Vesipelko

Tsuida duida, osaat sä uida, pysyks sä pinnalla…

Kello on 8.45, lämmintä on juuri ja juuri +10'C, kun sumu peittää Helsingin kauppatorin ympäristöä. Viileä syysilma ei meitä paljon hetkauta. Aamu alkoi 8:45, kun suunnattiin Allas Sea Poolille harjoittelemaan hengenpelastustaitoja. Vastassa meitä oli entinen kilpauimari Anne Hiltunen Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitosta.

En voi sanoa, ettenkö olisi jännittänyt päivää, sillä tiesin mitä tuleman pitää. Olin edeltävänä iltana selannut googlen ja youtuben läpi katsellen erilaisia hengenpelastus aiheisia videoita. 

 

Mennään ajassa hieman taaksepäin. Tämän vuoden Huhtikuussa kohtasin yhden suurimmista peloistani kun 45 minuutin altaalla seisomisen jälkeen hyppäsin 3m syvään altaaseen. Se hetki oli semmoinen, mitä en ikinä tule unohtamaan. Osaan uida, osaan kellua, mutta päätä en veden alle uskalla laittaa. Pelkään, että joku tarraa kiinni ja hukuttaa minut. Kärsin aquafobiasta, suomennettuna vesipelosta. Alkuvuodesta jouduin pohtimaan paljon sitä, mistä pelko juontaa juurensa. Järkevää selitystä en sille ole tähän päivään mennessäkään löytänyt.

21952327_10211937791833411_3880061_o.jpg

 

Tänään päivä alkoi 200m uinnilla. Yllättävän rankkaa pakko sanoa. En koe olevani huippukunnossa, enkä missään rapakunnossakaan, mutta tuolla lämmittelyllä sai kyllä mukavan lämmön päälle. Tämän jälkeen siirryttiin heti tositoimiin, eli niiden taitojen opetteluun jota hengenpelastajan oletetaan osaavan. Kävimme Annen opastuksella läpi mm. erilaisia otteita, kuinka pelastettavan saa kuljetettua rantaan. Tästä mieleeni jäi, että tärkeintä on pitää pelastettavan hengitystiet avoinna, niin ettei pää painu veden alle. Helpoin kuljetustapa voi olla esimerkiksi autettavan leuasta kiinni pitäminen. Usein uhrin joutuessa veteen, on hän paniikissa ja huitoo käsillä pyrkiessään pintaan. Pelastajan roolissa, auttamaan mentäessä on kuitenkin kaikkein tärkein muistaa oma rauhallisuus.

 

21951788_10211937791513403_575653917_o.jpg

Olen aina kuvitellut, että uintityylejä on vain selkäuinti ja rintauinti, mutta onhan niitä muitakin, nimittäin kylkiuinti. En ole ikinä ennen kuullut moisesta ja nyt pääsimme sitä harjoittelemaan. Annen näyttäessä liikettä ajattelin sen olevan vaikeaa, ajattelin päässäni jo katastrofiajattelua, entä jos vajoan pinnan alle. Kuitenkin lähtiessäni uimaan kylkiuintia, osoittautui se yllättävänkin helpoksi. Kun ensin hahmottaa jalkojen liikkeen ja sen jälkeen liittää siihen kädet mukaan, niin johan alkoi sujua pienen treenin jälkeen. 

Tärkeitä apuvälineitä hengenpelastuksessa on mm. pelastusrengas, jolla pelastamista pääsimme myös harjoittelemaan.

 

Aina vesillä liikkuessa tulisi kaikilla olla pelastusliivit päällä. Niinpä kuvitteellisesti harjoittelimme joutuneemme vedenvaraan ja puimme pelastusliivit päällemme altaassa. Yllättävän haastavaahan tuo oli. Lopuksi rohkeimmat saivat hypätä pelastushypyn 12 asteiseen merivesialtaaseen ja harjoitella help-asentoa. 

 

Voin sanoa, että olen erittäin positiivisesti yllättynyt kuinka opettavainen ja hauskakin päivä tämä oli! Saimme todella arvokasta oppia huippuosaajalta. Myönnän, että tämä päivä jännitti todella paljon ja pohdin pitkään haluanko edes tulla mukaan. Mutta, koska haluan aina haastaa itseäni ja voittaa pelkoni, päätin että teen tämän. Eipähän ainakaan jää kaduttamaan, että jätin tekemättä.

Vedenalle meno juontaa juurensa varmasti lapsuuteen ja koulu-uinteihin, joita olen aina kammonnut. Yritin aina keksiä tekosyitä, jotta välttäisin altaaseen menon. Kuitenkaan nämä tekosyyt eivät aina menneet läpi ja jouduin kohtaamaan pelkoni. Minulle ei ikinä ole sattunut vedessä mitään onnettomuutta tai muuta, minkä voisi liittää vesipelkoni syntyyn. Niin kuin yllä mainitsin huhtikuussa hyppäsin ensimmäisen hyppyni altaaseen noin kahteenkymmeneen vuoteen. Osallistuin tällöin tv-ohjelmaan nimeltä Kummalliset kammot. Muistan kuin eilisen päivän miten seisoin uima-altaan reunalla, tuijotin vettä. Otin askeleen lähemmäs altaan reunaa, peräännyin. Toistin tätä 45 minuutin ajan. Pelkäsin, että kun hyppään, en enää nouse pintaan. Lopulta en tiedä mikä minuun meni, mutta yht' äkkiä olin hypännyt altaaseen ja uin kohti altaan reunaa. Se helpottunut olo, ja kuinka ylpeä itsestäni olin kun tein sen mitä olen vuosikymmenet pelännyt. Se oli sanoinkuvaamattoman mahtava fiilis!

 

Haluankin nyt haastaa kaikki. Mikäli pelkäät jotakin, oli se sitten vesi, pimeä, korkea paikka tai jokin eläin. Tee joka päivä jotakin, joka tuntuu epämiellyttävältä, mutta edesauttaa sinua pääsemään eroon pelostasi. Ilman epämukavuusalueen ulkopuolelle menemistä et voi ikinä päästä pelostasi eroon. Pelkoja on monia, ja et ole yksin pelkosi kanssa. Kohtalontovereita voi olla yllättävänkin monta. Tee tänään jotain sen eteen, että voit päästä pelostasi eroon, niin että joku päivä voit olla ylpeä siitä mitä teit tänään!

Pelosta on mahdollista päästä eroon!

Iso kiitos Suomen Uimaopetus- ja hengenpelastusliitto ja Anne Hiltunen!

http://www.suh.fi/

#viisaastivesillä

21942398_10211937790713383_1489691198_n.jpg

 

-Venla Nikulainen-

Kummalliset kammot vesipelko jakso: http://www.ruutu.fi/video/2966662

Instagram: @venlanikulainen

Itsensä ylittämisiä ja yhteishengen kasvatusta

1-1.png

 

Meistä jokainen on varmasti kuullut sanonnan elämä alkaa mukavuusalueen ulkopuolelta, eikö? Tottahan se on, kehitystä ei tapahdu, jos pysyttelet aina siellä tutussa ja turvallisessa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisen tulisi juosta maraton tai tähdätä olympialaisiin. Itsensä ylittäminen alkaa nimenomaan siitä, missä itse olet juuri tällä hetkellä. Se on omien pelkojen ja epävarmuuksien voittamista. Se voi olla ihan pieni teko, kunhan uskaltautuu tekemään uutta tai jotakin, mitä on aina halunnut tehdä, mutta ei ehkä vielä uskaltanut. Itsensä haastaminen on tärkeää, sillä ilman sitä ei kasva ja kehity. Ilman sitä menettää monta mahdollisuutta ja jää junnaamaan paikalleen, tai uskaltaisinko jopa sanoa, että taantuu, kuihtuu, menettää itseään.

 

Minulle henkilökohtaisesti itsensä ylittäminen on nimenomaan elinvoimain lähde. Siitä tulee positiivisuuden kierre. Kun ylität itsesi, endorfiinia, hyvänolonhormonia erittyy kehoosi, onnistuminen taas ruokkii itsetuntoa ja uskot itseesi, uskallat kohdata elämässä uusia mielenkiintoisia haasteita. Rajojen rikkominen vaikuttaa meihin lähtemättömästi ja auttaa meitä näkemään itsemme ihan eri valossa! 

 

 

 

 

Ennakkoluulottoman asenteen, sekä sisun ja tahdon avulla on ylitetty isompiakin esteitä. Tämä onkin tullut todistettua useampaankin otteeseen syksyn aikana, kun ollaan päästy haastamaan meidän mieltä sekä kehoa City Survivorissa sekä Tough Vikingissa, joita avaankin seuraavaksi hiukan enemmän;

 

City Survivors 

 

Amazing Race. Mä muistan elävästi, kun jo lapsena kipusin saunan jälkeen sohvalle lauantai-iltana katsomaan kilpailua, jossa seikkailtiin tiiminä kaupungeissa juosten, kävellen tai julkisia kulkuneuvoja hyödyntäen, tavoitteena löytää ympäri kaupunkia piilotettuja rasteja vihjeiden ja arvoituksien avulla. Olin todella innoissani, kun kuulin, että mekin päästään osallistumaan samantyyppiseen kisaan nimeltään City Survivors!

 

 

 

 

 

Lähtö oli aamulla 2.9. Hietaniemen uimarannalta alkulämmittelyn merkeissä, jonka jälkeen pirtsakka Hanna-Leena Laaksamo (Miss Helsinki 2016) juonsi meidät finalistit ja hallitsevan Miss Helsingin Sephoran matkaan! Ensimmäisenä tehtävänä oli suunnistaa valokuvan avulla kohteeseen, missä odotti uusi tehtävä. Tässä kirjaimet tuli laittaa oikeaan järjestykseen, jotta seuraava kohde selviäisi. Etapilta etapille sai siis liikkua myös julkisin, mutta me päädyimme parini Eevan kanssa liikkumaan jalan. Matkanvarrella pääsimme haastamaan itsemme esimerkiksi tietokilpailussa, ristikoita ratkomalla ja jopa suppaamalla Töölönlahdella! 

 

 

 

2-1.png

 

Rasteilla tarvittiin joko päättelykykä, tietoa tai fyysistä suorituskykyä. Jos tehtävä ei onnistunut tai vastasi väärin, tuli suorittaa sakkorangaistus, mikä oli esimerkiksi tietokilpailussa yleisliikkeiden tekoa eli burbeita. Tämän jälkeen sai jatkaa kohti uusia arvoituksia ja rasteja. Reitti kulki keskustan läheisyydessä ja päättyi takaisin Hietsuun.

 

 

3-1.png

 

 

Mielestäni tapahtuma oli oikein onnistunut ja huippuhauska! Niin mukavaa vaihtelua! Olen henkilökohtaisesti tottunut tekemään urheilusuoritukset täydellä putkinäöllä maaliviiva silmissä siintäen, tavoitteena päästä sinne mahdollisimman nopeasti. Tottakai tässäkin, mutta erilailla. Tässä sä jouduit oikeasti pysähtymään ja miettimään, pohtimaan, etsimään tietoa. Tässä oppi myös paljon uusia juttuja tiimikaverista, mitkä ovat ne hänen mielenkiinnon kohteet, mistä on tietoa. Tiimihenki ja toisen huomioon ottaminen oli ehdottomasti se onnistumisen avain ja sehän meillä Eevan kanssa toimi superhyvin! Kuntotasokin osui melko samaksi, joten matkan teko oli jouhevaa! Kilometrejä reitille kertyi noin 10 ja kyllähän sitä sitten seuraavana päivänä jalat kertoivat, että ihan treenistä kyllä meni ;) Ja sehän se onkin yksi parhaista lähtökohdista liikumiselle; Että siitä nauttii ja se on hauskaa! Ja sitä se nimenomaan oli! Ensi vuodelle ehdottomasti paikkoja varailemaan!

 

 

Tough Viking

5-1.png

 

Tough Viking oli määrä juosta 8.9.  Herään aamulla hyvällä fiiliksellä ja kurkkaan ikkunasta ulos; Mitä?! Ulkona sataa, KAATAMALLA. Ja meidän pitäisi juosta 10 km ja ylittää 29 fyysisesti rankkaa estettä? Hetken pohdittuani käänsin ajatukset toisinpäin. Hitto, nythän tästä saa niin paljon enemmän irti! Ilma on raikasta ja hapekasta ja lisäks meillä on huikee porukka kasassa. LEEET`S DO THIS!! 

 

 

 

 

Esteet vaativat fyysisesti hyvää kuntoa, joten peruskestävyys oli hyvä olla kunnossa. Se oli kaiken pohja, mutta sen lisäksi esteillä tarvittiin esimerkiksi käsi-ja puristusvoimaa köysiradoissa ja apinapuissa, ketteryyttä ja tasapainoa epätasaisessa maastossa juostessa sekä esteiden ylityksessä ja vesiesteissä uimataitoa. Jos jokin este ei onnistunut, oli mahdollisuus suorittaa tietty määrä korvaavaa liikettä (useimmissa burbee-yleisliike tai tietyn matkan juokseminen). Tavoitteena oli kuitenkin työskennellä tiimissä ja kaveria tsempatiin ja autettiin viimeiseen asti. Kyyyneliäkin matkanvarrella tirauteltiin ja se on kyllä merkki siitä, että painetaan ihan päätyyn asti! 

 

Matkaan mahtui kyllä tunteita ääripäästä toiseen, sillä nyt tätä kirjoittaessa huomaan hymähteleväni itekseni ja suupielet nousee ylöspäin muistellessa, että vaikka me kuinka väännettiin hampaat irvessä viikinki-asenteella eteenpäin, mahtui matkaan myös monet räkäiset naurut kun joku meistä kaatui nenällensä mutaan, minkä sateinen ja tuulinen päivä meille tarjoili. Tälle sai ja pitikin nauraa! Vahingonilo, paras ilo;) Hyväntahtoisesti<3 Mutakylvyn jälkeen pääsi sitten kuitenkin yleensä aina mereen puhdistautuun, sillä reitti sisälsi kolme vesiestettä.

 

Viimeset kilometrit ja esteet meni kyllä täysin tahdonvoimalla, siinä koeteltiin henkistä kanttia. Kaikki oli kuitenkin täysin sen arvosta, kun ylitettiin maaliviiva, YHDESSÄ! Sitä fiilistä ei voi sanoin kuvailla. Tai kyllä voi,  MIELETÖN! Huh menee vieläkin kylmät väreet! 

 

Tough Viking on tehnyt tunnelmallisen koosteen päivästä videon muodossa, joten käy ihmeessä tsekkaan mitä me koettiin osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=Dqaj9sxnco8

 

Fiilikset jälkikäteen

 

Joukkueessa toimiessa kaikilla pitää olla yhteinen päämäärä, jotta homma toimii ja päästään yhteiseen tavoitteeseen. Ja mehän päästiin sinne, yhdessä! Toinen toistamme tsempaten. Kaikilla meistä on omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Jollekin toinen este oli joko henkisesti tai fyysisesti haastavampi kuin toinen ja sen mukaan tuettiin, autettiin ja kannustettiin. 

 

Kummassakin näistä tapahtumassa pystyi haastamaan itsensä juuri sillä tasolla kun itse on ja avain onnistuneeseen suoritukseen oli yhteen hiileen puhaltaminen, yhteishenki! Näin jälkeen päin kun miettii mä oon ihan super ylpeä itsestäni ja meidän jokaisesta mimmistä! Tää jengi menee selkeesti läpi vaikka harmaan kiven, se on tullut todistettua moneen otteeseen.

 

Itse olen koko elämäni kuulunut johonkin joukkueeseen voimistelun kautta, mistä olenkin todella kiitollinen. Kilpaurheilu opettaa tietynlaista sitoutumista, kurinalaisuutta ja tiimissä toimimista, heittäytymistä, itsensä likoon laittamista 100%:sti. Siis kaikkea, mitä tässä kisassakin tarvitaan. Välillä on ollut tosi tyhjä olo ilman sitä tiivistä porukkaa, mutta nyt musta kuitenkin tuntuu, että mä oon saanut sellaisen takaisin ja välillä sitä unohtaakin, että hetkinen, mähän kilpailen näitä tyttöjä vastaan! Tää onkin mun mielestä paras lähtökohta tänkaltaisessa kisassa, jotta kaiken energian voi suunnata positiivisiin juttuihin!

 

Vaikka me ollaankin ensitapaamisesta asti oltu tiivis porukka, nää jutut sitoo vielä entistä kovemmin yhteen. Voin vaan kuvitella, minkälainen aukko marraskuisen finaalin jälkeen tulee! No, mutta nyt ei kuitenkaan mietitä sitä, vaan nautitaan täysillä tästä matkasta kohti sitä vuoren huippua, FINAALIA! 

6.png

 

 

 

Suuret kiitokset vielä City Survivors sekä Tough Viking, että mahdollistitte meille nämä elämykset! 

 

Energistä viikkoa!

<3:lla Tiia

KAUNEUSIHANTEET

KAUNEUSIHANTEET

 

Kun mua pyydettiin kirjottamaan kauneusihanteista olin tosi ilonen että just mä sain kirjottaa tästä aiheesta.

image1.JPG

 

Kuten osa saattaa varmaan jo tietääkin olin mukana Miss Helsinki kilpailussa viime vuonna. Laihduin yhteensä viime vuoden aikana 12kg. Olin karistanut epävarmuuteni ja finaalissa lavalla tunsin sen miten itsevarmuus huokui ja mä säteilin. Olin niin ylpeä itsestäni ja siitä mitä olin saavuttanut. Viime vuonna tein myös ihan huikean kasvun mun pään sisällä ja opin katsomaan asioita ja muita ihmisiä eritavalla. 

image2.JPG

 

Tammikuun finaalin jälkeen otin pientä takapakkia kaikessa. Kaikki tunteet purkautui ja mukaan tuli osa huonoista elämäntavoista ennen Miss Helsinkiä. Ja se näkyy mussa. Kun sitten sain tietää että pääsen mukaan kilpailuun myös tänä vuonna, iski pieni paniikki. Mitäköhän muut ajattelee kun ne näkee mut? Mitä mulle on tapahtunut? 

"Mä oon taas se iso tyttö siellä lavalla".

Takaisin tuli kaikki noi ajatukset mitkä olin jo unohtanut sen kaiken hyvän olon ja itsevarmuuden myötä.

 

Mutta sitten mä havahduin. Miksi mä ajattelen näin? Joo mulla on tullut kiloja jonkin verran takaisin tammikuun finaalista. Näytän erilaiselta. Entä sitten? Kun mä katson itseäni peilistä mä silti koen että ”hei, näytämpä kivalta”. Tää paino tai mikään muukaan ei määrittele mua. 

Tottakai kaikille tulee niitä itseinhon päiviä mutta se on täysin normaalia. Mulla lähtökohdat voisi olla paljon huonomminkin. Kuitenkin vaikka koen olevani tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen se ei tarkoita sitä ettenkö haluaisi vielä tehdä mun oman kehon eteen jotain. Haluan saada terveelliset elämäntavat takaisin mun elämään ja tiedostan sen että ne tuo myös muutoksia mun vartaloon. Ja saa tuodakin.

 

On suorastaan surullista huomata sosiaalista mediaa selatessa miten uutismaailma ruokkii ihmisten käsityksiä kauneusihanteista. Sanana kauneusihanne on mulle hieman ristiriitainen. Sillä mun mielestä kauneusihanteita saa olla ja niitä on paljon. Koen että sitä ei tässä maailmassa ymmärretä. Ei kaikkien tarvitse tykätä just tietyn näköisestä vartalosta tai ulkonäöstä. Meillä kaikilla on oikeus näyttää just siltä miltä itse haluaa ja tehdä itselleen mitä haluaa. Jotkut tykkää esimerkiksi luonnollisuudesta ja jotkut sitten taas tykkää tekoripsistä, kynsistä, hiustenpidennyksistä, silikonirinnoista yms. Joku haluaa olla kurvikas ja joku taas ei. Ja se on täysin sallittua. Kaikilla ei tarvitse olla sama kauneusihanne. Onneksi oon myös ilokseni saanut huomata että aletaan myös pikkuhiljaa tuomaan esille sitä erilaisuuden rikkautta ja sitä että ei sun tarvii olla niin kuin kaikki muut. Tätä haluan myös itse ajaa eteenpäin omalla esimerkilläni. Pyrin siihen jo viime vuonna ja haluan edelleen tehdä niin.

 

 

Kun tämän vuoden finalistit julkaistiin niin muutamat lehdet kirjoitti musta hyviä juttuja. Niissä tuli esille mun kanta, se että ei kaikkien missien tarvitse olla missään tietyissä mitoissa. Jokaisen tulisi olla juuri sellainen kuin itse haluaa olla. Mä haluan olla muodokas ja myös olla ylpeä siitä. Mä oon se ”iso” tyttö siellä lavalla mutta so what? Jos mulla on hyvä olla mun vartalossa niin se todellakin näkyy myös ulospäin ja sillä on mun mielestä suurempi merkitys, niin yleisesti elämässä kuin tässä kilpailussakin. Näiden lehtijuttujen myötä oon saanu ihan älyttömästi positiivista palautetta ja musta on ihanaa olla tukena ja esimerkkinä muille. Tottakai musta on myös kirjoitettu inhottavia juttuja netissä kommenttipalstoilla. Kirjoitettiin viimeksi ja niin on tehty myös nyt. Mutta en anna niiden lannistaa tai vaikuttaa mun tekemisiin. Nää kaikki kirjottelijat voi sitten katsoa taas finaalissa marraskuussa että miten mä aijon loistaa siellä lavalla ylpeänä.

 

http://m.iltalehti.fi/viihdeuut…/201708042200306059_vd.shtml

http://www.is.fi/viihde/art-2000005314980.html

 

Musta on ihanaa että tänäkin vuonna meidän finalisteista löytyy kaiken kokoisia ja näköisiä upeita mimmejä. On myös ihanaa että meillä on ympärillä mahtavia ihmisiä jotka tukee ja kannustaa meitä olemaan juuri sellaisi kun ollaan, eikä yhtään sen enempää <3 

 

 

Muistakaa rakastaa ja olla armollisia itsellenne. Arvostakaa muita ja ymmärtäkää.

 

-Miska Nikander

 

Minun vuosi

Vuosi 2017 lähenee loppua, kuin myös kruununi luovutus seuraavalle. Tähän vuoteen on mahtunut vaikka mitä: surua, iloa, pettymystä, onnistumista ja niin edelleen. Pakko sanoa, että paras vuosi mitä viettänyt. Minulle aukesi tie unelmieni suuntaan ja matka on ollut todellakin vuoristorataa, tämä kaikki on kuitenkin vasta alkua. On tullut opittua todella paljon itsestäni ja opittavaa on vielä lisää. 

Image-1.png

 

Vuoden paras juttu on ollut se, kun pääsin juttelemaan minua neljä vuotta nuoremman siskoni kanssa, jota en ole nähnyt neljä vuotiaasta enkä ole kuulunutkaan hänestä. Olen pari vuotta hoitanut Afrikassa asuvien  sisaruksieni koulutusta ilman, että saanut mahdollisista syistä toiseen kuulla heidän ääntä. Olen aina sanonut tekeväni kaikkeen perheeni vuoksi ja ymmärsin sen vasta nyt mitä se oikeasti tarkoittaa. Tämä kokemus antoi minulle lisää voimia ja tönäisi minua vielä kovemmin eteenpäin. 

sefkuuu.jpg
sefkkkk.jpg
sefkkuu.jpg

Olen ollut myös mukana todella monessa kivoissa projekteissa muun muassa Telia ja Pelastakaa lapset yhteistyö, Kalevala Korun Kesyttämätön Kauneus, Saman arvoisten Suomi ja paljon muissakin. Tällä hetkellä oma projekti meneillä Fitnessmallin finalistin Anni Valliuksen ja Miss Plus Size 2017 Marjaana Lehtisen kanssa: Erilaiset esikuvat. Projektilla kehotamme muita olemaan omia itseään ja tekemään sitä mikä tuntuu hyvältä ja oikealta katsomatta ulkonäköä, uskomusta tai suuntautumista. 

Tuo projekti on minulle lähellä sydäntä, sillä kasvan koko ajan itsekin siinä ja opin muiltakin paljon. 

ephtoa.jpg

 

"Me Erilaiset Esikuvat haluamme kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja uskomaan siihen omaan juttuunsa. Tärkeää on myös tietää, että omien unelmiensa toteuttamiseen ei tarvitse asettua tiettyyn muottiin. "

 

Mitä muuta minulle kuuluu? 

 

Alkukevään kohun jälkeen elämä näyttänyt todella valoisalta. Pienenä unelmoinut asunnonsijoittajaksi, tietämättä mitä se oikeasti on ja mitä se vaati. Matkan varrella kasvaessani ottanut enemmän tietoa ja aina pitänyt korvat höröillä kun asunnoista on puhuttu. Heinäkuussa astuin isoihin saappaisiin: kiinteistöalalle. Olen nykyään myyntineuvottelija Remax Visiossa ja edelleen yhtä rakastunut tähän alaan. Nyt vain kovasti duunia, sillä matka on todellakin pitkä määränpäähän. Unelmiaan saavuttaa olemalla täysin nöyrä, kunnianhimoinen, oma itsensä ja uskomalla itseään, vaikka muu maailma ei uskoisi. Näitä noudattamalla, löydät itseäsi paikoista mitä et ikinä unelmoinut edes astuvasi niihin. 

 

Jos voit unelmoida siitä, voit myös saavuttaa sen. Iloa viikkoon. :) 

 

sefora.jpg

 

- Sephora Lindsay 

Liikunnasta ja ruokavaliosta elämäntapa

Usein ajatellaan että missit treenaavat ainoastaan tavoitellakseen sitä täydellistä missi vartaloa; pyöreää peppua, kapeaa vyötäröä, unohtamatta hyviä vatsalihaksia.  Odotuksen ja arvostelutkin kohdistuvatkin usein missejä kohtaan ulkoisiin tekijöihin ja kaikkien missien tulisi kuulua vartaloltaansamaan muottiin. 

183B9735.jpg

Voin onnekseni kuitenkin todeta että me kaikki Misshelsinki allstar-finalistit olemme uniikkeja ja omaamme jokainen erilaisen vartalotyypin. Meidän kiertueen aikana vatsalihakset ovat toissijainen juttu ja keskitymmekin valmentajien kanssa ennenkaikkea meidän jaksamiseen ja mielen hyvinvointiin. Fitdiamondsin Heidi Sorsa ja Jari Sorsa ovat luonneet meille treeni- ja ruokaohjelmat, joilla voimme kasvattaa lihasmassaa ja kehittää fyysistä kuntoa niin että meidän energiatasot kuitenkin säilyvät kokoajan korkealla. Tämä tarkoittaa sitä että treenaamme tehokkaasti 4-5kertaa viikossa ja että ruokavalio on runsas ja monipuolinen. Ruokavalio räätälöidään kaikille yksilöllisesti ja vaihtoehtoja on paljon. Tärkeintä on löytää juuri sellaiset raaka-aineet joista itse tykkää, koska silloin ruokavalion noudattaminen on mielekkäämpää ja helpompaa, sekä välttyy pahimmilta houkutuksilta. Treeni määrät on tarkkaan mietitty kehityksen kannalta ja säännöllinen treenaaminen antaa todella paljon energiaa ja vaikuttaa myös unenlaatuun. Union meille todella tärkeää koska se heijastaa taas ihoon, palautumiseen ja mieleen.  Hyvät ja positiiviset ajatukset motivoivat ja vie meitä isoin harppauksin eteenpäin. Misshelsinki kiertueella tavoitteena on saavuttaa hyvinvoiva kokonaisuus. Tunnollisesti kun noudattaa valmentajien ohjeita niin kaiken tämän lisäksi varmasti meistä jokainen tulee saamaan finaaliin oman unelmien vartalon, vaikka painoarvoa ei aseteta ainoastaan ulkoiseen olemukseen.  

183B9669.jpg

 

Valmentajien läsnäolo kiertueen aikana on todella tärkeää ja tapaammekin heitä säännöllisesti treenileirien merkeissä.  Bootcampeilla käydään läpi kuulumisia, treenataan kovaa ja tehdään myös kehonkoostumusmittaukset. Mittauksilla pystymme yhdessä valmentajan kanssa seuraamaan mihin suuntaan olemme menossa ja onko tarvetta tehdä muutoksia treeniin tai ruokavalioon. Viime maanantaina meillä oli Esport bristolilla ensimäinen mittaus ja oli todella mielenkiintoista nähdä ja kuulla missä mennään.  Jokainen meistä kävi infrapunakamerassa ja näimme meidän oman figuurin 3D-kuvana. Mittaus toistetaan myöhemmin jolloin pystymme vertaamaan kuvia toisiinsa ja seuraamaan omaa kehitystä.  Misshelsinki kiertueella emme tule seuraamaan painoa tai rasvaprosenttia vaan mittauksilla seuraamme juuri lihaskehitystä ja figuuria. Meillä on todella tiivis finalisti porukka ja hyvä yhteishenki. Ensimmäisellä treenileirillä huomasin kuinka ihanasti kaikki kannustaa toisia ja tämä sainkin kesken treenin ison hymyn mun huulille. Näistä päivistä saa ihan mielettömän tsempin jatkaa kohti omia tavoitteita! Tsemppiä myös teidän lukijoiden treeneihin ja listaan teille vielä viisi omaa suosikki treeni vinkkiä!

5 vinkkiä hyviin treeni tuloksiin:

  1. Satsaa hyvään valmentajaan. Valmentajan tulee kuunnella sinun omia toiveita ja tavoitteet pitää olla yhdessä suunniteltu.
  2. Keskity. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Noudata treeniohjelmia.
  3. Jos olet väsynyt, älä treenaa. Opi tunnistamaan mielen ja kropan väsymyksen erot. Mieli usein huijaa kroppaa ja olo voi tuntua väsyneeltä vaikka todellisuudessa jaksat. Jos taas kroppa on todella väsynyt niin treenistä et saa kaikkea hyötyä irti ja loukkaantumisen riski kasvaa.
  4. Syö hyvin ja säännöllisesti. Ruoka on kehomme polttoainetta.  Älä jätä aterioita välistä, jotta jaksat treenata. 
  5. Nauti! Treenimuotoja ja lajeja on todella paljon. Tee sitä mistä tykkäät, jos salilla käyminen maistuu puulta niin vaihda johonki miellekkäämpään. Tärkeintä on että liikut! ☺
183B9538.jpg
183B9626.jpg

 

 

Kuvaaja: Juho Tirkkonen     Vaatteet: Yvette Lisäravinteet: M-Nutrition 

 

Terkuin,  Janna-Juulia Vuorela

Instagram: @jannajuuliavuorela

 

Someworks koulutus

Aamu alkoi tuttuun tapaan aikaisella herätyksellä. Yllätyksenä on tullut itsellenikin, kuinka nopeasti sitä voikaan saada itsensä ihmisen näköiseksi, kun herätys soittaa ennen seitsemää. Sekin on vissiin laji, jossa pystyy kokemuksen kautta kehittyä! 😂

Misshelsinkisomekoulutus-0003.jpg

 

Suuntasin Lounge 360-nimiseen kattohuoneistoon Lauttasaareen, jossa somekoulutuksemme oli määrä järjestää. Hyvän yhteishengen ja kivojen missisiskojen ansiosta jokaisiin tapaamisiin ja koulutuksiin on ilo mennä, joten olinpa hymyssäsuin väsymyksestä huolimatta. 

 

Puitteet olivat Lauttasaaressa loistavat. Aurinko paistoi suurista ikkunoista oleskelutilaan. Tilan keskellä oli pöytä, jonka päällä komeili meidän aamiainen, eli Healthinki-smoothiebowlit. Voiko edes paremmin päivä enää alkaa? 

19367294_234597410367395_1220327528804122624_n.jpg

 

Nyt vihdoin itse asiaan. Someworks,  oli järjestänyt meille mahtavan somekoulutuksen. Sieltä meille sosiaalisen median käyttötavoista ja yhteistöistä oli kertomassa kaksi huippu mukavaa mimmiä. Täytyy sanoa, että aivan huippu rempseitä tyyppejä. Yleensä erinäiset koulutukset on tehty tylsästi, mutta näiltä ei ainakaan energiaa puuttunut:) 

 

Saimme vihdoin jokaisen pakollisen snäppäyksen jälkeen käydä kiinni aamupalaamme😀. Syömisen lomassa alkoi myös koulutus. Itseään on melkein pitänyt kunnon somekonkarina, mutta uutta tietoa tuli niin paljon, että olonsa tunsi jopa ihan hölmöksi!

21191391_10211762093801070_1970075122_o.jpg

 

Hyvin kattavan tietopaketin jälkeen saimme tehtävänannoksi sommitella jonkinlainen mainoskuva. Tavara tai tavarat saivat olla mitä vaan, tärkeintä oli kuvan idea ja sommittelu. Ei ollut muuten niin helppoa miltä kuulostaa😂 Pienen ajan jälkeen kaikki saivat kuitenkin hyvän lopputuloksen aikaiseksi. Kävimme hieman läpi, mitä plussia ja miinuksia itse kunkin kuvassa oli. Tämä tehtävä oli mahtava sen kannalta, että jokaisella varmasti tulee olemaan tarvetta sommittelu-ja mainoskuvaustaidoille tulevia yhteistöitä ajatellen.

Misshelsinkisomekoulutus-0008.jpg

 

Somekoulutus jatkui keskittyen videointiin, kuvankäsittelyyn ja omanlaisten yhteistyökumppaneiden pohtimiseen. Kävimme läpi muutamia videon-sekä kuvanmuokkausohjelmia. Näistä oli super iso hyöty, nimittäin itse on hieman jumahtanut aina samoihin filttereihin ja muokkaustapoihin. Kivaa oppia uutta ja freesata hieman omaa feediä, esimerkiksi Instagramissa:)

 

Toisena tehtävänä meillä oli miettiä, kuka olisi meidän jokaisen oma yhteistyökumppanimme, jos saisimme itse valita kenet tahansa. Tämäkin tehtävä yllätti vaikeudellaan, mutta silti saatiin hyvä ja omanlainen vastaus jokaiselta tytöltä. Itsellä haaveena olisi ehdottomasti jokin matkusteluun liittyvä yhteistyö! 

Misshelsinkisomekoulutus-0005.jpg

 

Somekoulutuksen jälkeen olimme jokainen varmasti viisaampia, sekä vatsat olivat jokaisella täynnä sen aikana nautitun aamiaisen ansiosta! Ihan huippu startti päivälle. 

 

Pakko kyllä kiittää Someworksin mimmejä. Ihan huippua, että neuvoitte meille niin kattavasti ja mielenkiintoisesti kaikki sosiaalisen median salat. Tästä ei voinut olla kuin pelkästään hyötyä! 

Kiitos vielä http://www.lounge360.fi mahtavista tiloista pitää koulutus! 

Uusia juttuja odotellessa, 

 

Jasmin

 

KUVAT: SOMEWORKS 

www.someworks.fi 

 

 

Miss Helsinki 2018

4.8 Kaivohuoneella julkaistiin 9 upeaa finalistia joilla alkaa nyt noin 3 kuukauden kiertue. Tähän blogiin tytöt kirjoittelee omia fiiliksiä tapahtumista ja itse kiertueesta. Myös vierailevia tähtiä tulee olemaan kuten Martina ja Sephora. 

 

Finalistit; 

1. Tiia Rothsten / 26v / 166cm / tiia@misshelsinki.fi / @tiiarothsten

2. Katja Piitulainen / 18v / 167cm / Katja@misshelsinki.fi / @kateeppi

3. Janna- Juulia Vuorela / 26v / 167cm / Janna-Juulia@misshelsinki.fi / @jannajuuliavuorela

4. Ida-Sofia Rissanen / 27v / 168cm / Ida-Sofia@misshelsinki.fi / @ida.sofiar

5. Miska Nikander / 23v / 169cm / Miska@misshelsinki.fi / @miskanikander

6. Venla Nikulainen / 26v / 175cm / Venla@misshelsinki.fi / @venlanikulainen

7. Jasmin Voutilainen / 23v / 175cm / Jasmin@misshelsinki.fi / @jasminelisabeth

8. Eeva Järvinen / 21v / 175cm / Eeva@misshelsinki.fi / @eevakatariinajarvinen

9. Kamilla Gizulewska / 22v / 178cm / Kamilla@misshelsinki.fi / @kamillakiki

Muistattehan seuraa Miss Helsinki Organisaatiota myös instagramissa;

IG: @misshelsinkiofficial

 

 

 

 

Kuvat; Juuli Rönkä

Meikki: Make Up Mondo

Hiukset: Eiran Hiusagentuuri

Vaatteet: NKKLOSET.COM

IMG_8874.jpg

Jokainen allekirjoittaa postauksen aina omalla nimellään, jotta tiedätte kenen juttuja luette. 

IMG_9056.jpg
IMG_8879.jpg
14199764_1204055729646706_3779006375293258018_n.png