MISS HELSINKI X RIBELLA

Oltiin tyttöjen kanssa innoissamme, kun kuulimme, että Ribella on yksi Miss Helsingin yhteistyökumppaneista. Meille oli varattu yksi yhteinen hiustenlaittopäivä, jolloin halukkaat saivat käydä laitattamassa kutreihinsa pituutta tai volyymia- tai jopa molempia.

Lähes jokaiselle laitettiin jonkinlaista lisäkettä päähän. Oli mahtavaa saada paksut ja pitkät hiukset jo ensimmäisenä kiertueviikonloppuna. Esityksiimme laitamme paljon tukkaa esimerkiksi kiharalle, ja lisähiuksista ei semmoisissa kampauksissa ole koskaan haittaa!

Parasta oli, että teippien päähänlaitto kesti vain noin puolisen tuntia. Itse vihaan istua kampaajalla tuntikausia, joten siksi Ribellan teipit on mun valinta. Helppoa ja nopeaa!

Innolla odotankin, kun finaaliin saapuu Ribellan omat hiusstylistit laittamaan meidän hiukset kuntoon. Ainakin siltä osin lookki tulee olemaan täydellinen, kiitos siitä Ribellalle!

Koodilla misshelsinki20 saatte -20% www.ribella.fi sivulta 18.11 saakka! 

Ennen ja jälkeen

Ennen ja jälkeen

23469369_10212284330376658_488196870_o.jpg

<3 Jasmin Voutilainen

Korutarinat

Olli Johan Lindroos loi misseille omat korut, hän pyysi myös jokaiselta etukäteen tarinan koruun. Korun aihe oli naiseus ja mitä naiseus tarkoittaa jokaiselle henkilökohtaisesti. Tässä ovat muutama tarina myös teille näytille. Miss Helsinki kiittää kauniista koruista, koskettavasta tilaisuudesta ja Niinatarta kauniista mekoista. 

DSC_1223.jpg

Janna-Juulia Vuorela

DSC_1262.jpg

Yksi suurimmista kiitollisuuden aiheistani elämässäni on se että pystyn liikkua ja harrastaa ja arvostan todella tervettä ja hyvinvoivaa kroppaa. Aloitin taitoluistelun 4-vuotiaana ja siitä asti urheilu onkin ollut osa minua. Omassa elämässäni pitkä urheilu taustani on varmasti suurin syy siihen että minusta on muovautunut vahva nainen. Taitoluistelu-ura samaan aikaan antoi todella paljon hyviä asioita, mutta se ei myöskään ollut helppo tie kulkea. Taitoluistelu on todella kaunis ja esteettinen laji, mutta samaan aikaan erittäin rankka ja henkisesti raadollinen. Taitoluistelussa kilpailtiin usein ystäviä vastaan ja tästä opin kunnioittamaan kanssakilpailijoita. Toisen onni ei ole itseltä pois ja oman onnen vuoksi täytyy tehdä kovasti töitä. Arvostan todella sitä että rehellisesti tuetaan ja kannustetaan muita. 

Taitoluistelun lopetin 20-vuotiaana ja tämä onkin varmasti ollut elämässä rankinta aikaa henkisesti. Olin laittanut kaiken panoksen ja vapaa-ajan luistelulle ja lopetettuani tuntui kuin osa minua puuttuisi. Taitoluistelu antoi mielettömät avaimet elämään. Olen saannut todella paljon päättäväisyyttä, kärsivällisyyttä ja intohimon tehdä juuri niitä asioita joista tykkään, mutta kuitenkin myös luistelun raadollisuus jätti jälkensä. Kehityksen kannalta kilpaurheilijoille toitotetaan usein ettei ole tarpeeksi hyvä ja että aina löytyy jotain parannettavaa, oli se sitten suoristus tekniikka, ulkoinen olemus tai jopa persoona. Luisteltuani 16-vuotta tämä ajatus tulikin jo niin vahvaksi osaksi itseä että siitä oli todella vaikea päästä pois luistelun lopetettua. Vein tämän ajatuksen mukana myös koulun penkille, töihin ja muihin arjen asioihin. Tavoitteena oli aina olla paras, koska pelkäsin etten riitä muuten ja tämä oli luonnollisesti henkisesti todella kuluttavaa. Luistelun lopetettuani löysin itseni tilanteesta jossa ylisuoritin kaiken mitä tein.  

Vuonna 2014 osallistuin ensimmäisen kerran Misshelsinki-kilpailuun. Minulla on aina ollut todella paljon rohkeutta tehdä asioita ja luistelun kautta olen saanut todella paljon esiintymiskokemusta. Tietynlaista itsevarmuutta kyllä löytyi, mutta kuitenkin tuo riittämättömyyden tunne hiukan yhä varjosti ajatuksiani ja olin epävarma mahdollisuuksistani. Vertailin itseäni muihin ja tämä veikin palan persoonastani pois.  2014 en sijoittunut kilpailussa ja havahduin kilpailun jälkeen siihen että yritin olla jälleen kerran paras versio täydellisestä naisesta ja luulin etten riitä omana itsenäni. Miksi? Olenhan kuitenkin mielettömän rehellinen, valovoimainen, hauska ja kaunis persoona. Löysin siis vain jälleen kerran itseni ylisuorittamasta kilpailua. Misshelsinki kilpailu oli todella tärkeä hetki elämässäni, koska lopulta kilpailu käänsi ajatukseni täysin. Vahva nainen ei olekkaan täydellinen vaan vahva nainen voi näyttää myös rohkeasti omat heikkoutensa. Nainen on kauneimmillaan silloin kun hän on omaitsensä, luottaa omaan juttuunsa ja tuo oman persoonan vahvasti esille. Tänä päivänä arvostan juuri tälläistä naista. Epätäydellisen täydellistä naista, josta huokuu hyvä olo, ilo ja rauha.

Tänä vuonna olenkin todella erilaisin fiiliksin mukana Misshelsinki allstar-kilpailussa. Olen löytänyt vahvuuteni ja tiedän että tästä tulee kaikin puolin mahtava kokemus, koska olen mukana kilpailussa omana itsenäni, päättäväisempänä, itsevarmempana ja vahvempana kuin koskaan ennen ja haluan tuoda oman upean persoonan kilpailuun mukaan ja nauttia matkasta. Tiedän että riitän todellakin tälläisenä. Korun teema valo kuvaa minusta vahvasti naisen persoonaa, naisen valo kumpuaa sisältäpäin ja kuvaa itsevarmuuta ja uskoa itseensä. Toivon todella että jokainen nainen löytää oman valonsa, oman kauneutensa. Minä löysin omani!

Venla Nikulainen

DSC_1277.jpg

Ihminen on kaunis silloin, kun se tulee ulkoisen kauneuden lisäksi myös sisältä. Oman onnellisuuden vuoksi omien arvojen mukaan eläminen on tärkeää. Vuosien saatossa olen oppinut arvostamaan niitä pieniäkin asioita. Olen kiitollinen siitä, että saan nykypäivänä olla oma itseni. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut kouluttautua kahteen unelma-ammattiini ja koulutus on ollut maailman huippuluokkaa. Olen kiitollinen kaikista niistä vaikeista ajoista jotka olen kokenut, sillä ne ovat kasvattaneet musta vahvan itsenäisen naisen. Arvostan jokaista ihmiskohtaamista, joita olen saanut elämäni aikana ja mitä kaikkea olenkaan toisilta oppinut. Toisista ihmisistä oppiminen on mielenkiintoista, ja samalla voit oppia jotakin uutta myös itsestäsi. Rehellisyys on yksi tärkeimmistä asioista, joita ihminen voi omistaa. Olen oppinut olemaan rehellinen itseäni kohtaan, aina ei tarvitse jaksaa, ja apua täytyy pyytää silloin kun siltä tuntuu. Periksiantamattomuudella, itseensä luottamisella, unelmoinnilla ja unelmien toteuttamisella on voimakas vaikutus kun ne kaikki yhdistää. Sen vuoksi olen tänäkin vuonna mukana kilpailussa, jotta pystyisin vihdoin saavuttamaan yhden unelmistani ja sen myötä saisin vaikuttaa asioihin jotka itse koen tärkeänä ja mitä arvoja haluan edustaa.

 

 

Katja Piitulainen

DSC_1271.jpg

 

Miten näen itseni naisena? Jo aivan pienestä lähtien minussa on kasvatettu ja opetettu määrättyjä arvoja ja kriteereitä naisena olemisessa. Se kuinka minun tulee käyttäytyä, pukeutua, puhua ja kuinka minun tulee ajatella. Voin nyt nuorena naisena sanoa, että en kaiken kanssa ole samaa mieltä ja vieläkin edelleen se voi saada tunteellisia ja ristiriitaisia keskusteluja aikaiseksi. Juurikin tämän minun nuoreksi aikuiseksi ja itsenäiseksi naiseksi kasvamisen myötä osa minulle opetetuista tavoista sekä arvoista ovat muuttuneet ja muuttuneet juurikin minun mielipiteideni mukaisiksi.

 

Näen itseni naisena ja tasa-arvon onneksi ollessa erittäin hienona ja tärkeänä asiana, pidän kuitenkin naisia ja miehiä erilaisina ja meillä jokaisella on tasa-arvosta huolimatta omat roolimme. Nykypäivän naisena olen itsenäinen ja en oleta muiden takaavan minun tulevaisuuden sekä vaurauden. Tahdon menestyä juuri siinä mikä minua kiinnostaa ja olla intohimoinen elämässäni. Koska mielestäni ei ole mitään naisellisempaa kuin intohimoinen nainen, joka tekee sitä mitä hän rakastaa ja on kiinnostunut.

 

Jokaiselle meistä naisellisuus merkitsee eri asioita ja kenelläkään ei ole oikeutta määritellä mitkä piirteet ovat oikeita ja mitkä vääriä. Naisellisuudesta puhuessa ensimmäisenä tulee mieleen viisaus, tarkemmin sanottuna henkinen tyyneys ja tasapaino itsensä kanssa, sen perässä tulevat sitten myötätunto, välittäminen, keveys, hehku, lämpö, niin sanottu auringon valo silmissä. Osa naisellisuutta on myös mielestäni ulkonäkönsä hoitaminen ja määrätyt käytöstavat. Henkilökohtaisesti arvostan ainakin osittain konservatiivisia näkemyksiä sekä ihan perus etiketin käytöstapoja. Miehen avatessa minulle oven en pidä sitä loukkauksena ja tasa-arvon uhkaamisena vaan ihan tavallisena kohteliaisuutena. Misseys merkitsee minulle juurikin itsensä löytämistä ja elämän tavoitteiden saavuttamista. Minulle on tärkeätä, että saan olla vapaa-ajalla kuin työelämässä nainen ja naisellinen. Täten koen, että misseys on yksi suuri porras tavoitteideni saavuttamisen suuntaan. Kokonaisuudessa arvostan kuitenkin sukupuolesta riippumatta rehellisyyttä, avoimuutta ja omana itsenä olemista.
 

Jasmin Voutilainen

DSC_1240.jpg

Yleensä naiseus mielletään ehkä enimmäkseen ulkoiseen olemukseen liittyvinä asioina. Itselle se merkitsee hyvin paljon muutakin. 

Elämäni ei ole ollut niin helppoa, kuin se olisi voinut olla. Olen huono valittamaan vaikeista ajoistani, sillä koen ne osaksi sitä matkaa, minkä olen kulkenut ollakseni tänä päivänä juuri minä. Siksi olen onnellinen kaikista vastoinkäymisistäkin. Uskon, että kaikella on tarkoitus.

Vanhempani erosivat ollessani 10-vuotias. Sen jälkeen jouduin keskelle todella epätasapainoista perhearkea. Jouduin osittain itsenäistymään 12-vuotiaana. Samanlaista turvaa ei ollut kotona, niinkuin muilla ikätovereilla oli. Silloin tilanteessa ei kuitenkaan osannut itse nähdä mitään vikaa, asioita peiteltiin ja muille aikuisille valehdeltiin. 

Yläasteen alussa syrjäydyin täysin selittämättömästä syystä ja sulkeuduin täysin omaan kuoreen. Välitunneilla istuin yksin hiljaa käytävillä toivoen, ettei kukaan tulisi puhumaan minulle. Että en vain joutuisi avata suutani. Entä jos sanoisin jotain noloa tai väärää? 

Usein niinä aikoina kuuntelin iPodistani laulua jossa lauletaan, että unelmat voivat käydä toteen. Se antoivoimaa. Minun unelmani ei ollut mikään muu, kuin päästä näyttelijäksi. Uskoin, että jos oikeasti tekee töitä unelmansa eteen, se toteutuu. Ja minun kohdalla se toteutui, olen päässyt näyttelemään. Tekemään sitä, mitä rakastan. Sitä, mikä ainoana elämän kiintopisteenä ja tavoitteena sai minut jaksamaan vaikeiden aikojen yli. 

Yläasteaikoina sen lisäksi, että kotona oli tasapainotonta, en omistanut siis yhtäkään ystävää. Oli vaikeaa hahmottaa omaa paikkaansa yhteiskunnassa, ihmisenä, lapsena tai nuorena. 

Elämän ollessa hullunmyllyä niin henkisesti, kuin fyysisestikin naiseksi kehittymisen kannalta, oli äärimmäisen raskasta kokea se ilman kunnollista tukiverkostoa. 

Yläasteen lopussa aloin tuntea itseäni edes hieman paremmin. Kuka minä olen, millainen minä olen, miksi haluan tulla. Ja mitä naiseuteen liittyy. Itse koin kaikki fyysiset muutokset positiivisina, mutta henkistä puolta ja itsetuntoa oli vaikea käsitellä, kun luulin ulkonäön olevan kaikki kaikessa.

Lukioaikoina aloin hyväksyä itseäni sellaisena kuin olen. Koin kuitenkin jonkinasteista koulukiusaamista hoikasta vartalostani, johon ei kiloja tarttunut sitten millään. Vei aikaa oikeastaan 20-vuotiaaksi asti, että kykenin oikeasti hahmottamaan mikä minussa on hyvää ja tuntemaan, että minä riitän. Itsetunto ja minäkuva ovat asioita, jotka vuosi vuodelta kehittyvät ja paranevat edelleen. 

Olen oppinut, että kauneus tulee täysin sisältäpäin. Ja sen vuoksi voin rehellisesti sanoa, että minä olen kaunis. Minä autan muita, minä välitän, minä osaan asettua toisen asemaan, minuun voi luottaa ja minä olen aidosti oma itseni. Se on kaunista, eikä sitä voi korvata mikään ulkoinen piirre. 

Ja naiseus. Se ilmenee parhaassa muodossa silloin, kun kaikki sellaisen kantajat pystyvät puhaltamaan yhteen hiileen. Ja pystyvät kannustamaan toista naista. Pystyvät olla katkeroitumatta eivätkä kadehdi. Naiseus on sisua ja tahdonvoimaa, ja sitä löytyy jokaisesta vahvasta naisesta.

Elämäni on muokannut minusta juuri tällaisen kuin olen. Ilman vaikeuksia en olisi minä. Minä olen nainen. Minä olen vahva. Minä tiedän paikkani yhteiskunnassa. Minä arvostan tasa-arvoa. Minä arvostan itseäni. Minä arvostan muita. 

Tänä päivänä uskallan olla oma itseni. En välitä, mitä muut sanovat. Haluan elää elämääni täysillä, nauttia joka hetkestä. Olen onnellinen saavuttamistani asioista, etenkin unelmista joiden eteen olen tehnyt töitä ja jotka sen seurauksena ovat toteutuneet. 

Joka päivä opin itsestäni jotain uutta. Opin, millainen nainen minä haluan olla. Ja uskon, että niitä oivalluksia elämä opettaa loppuun asti. 

 

Miska Nikander

DSC_1257.jpg

Olen aina ollut poikatyttö. Tykkäsin kulkea rennosti verkkareissa ja rakastin autoja. Nimeni Miska on unisex nimi, jota ei monet vielä silloin ymmärtäneet ja näiden asioiden summana minua kiusattiin koulussa. Muistan miten inhottavalta se tuntui. Halusin vaihtaa nimeni ja yritin miellyttää muita pukeutumisellani. Kiusattuna oli rankkaaja olin todella epävarma itsestäni pitkään. Halusin olla vain kuin kaikki muut. Koulukuvissakin näkee vain sen epävarman pienen tytön joka ei edes uskaltanut hymyillä. 

 

Uskon että käännekohta tapahtui silloin kun olin 16 vuotias. Näihin aikoihin tapasin nykyisen poikaystäväni ja aloin ymmärtämään itseäni sekä muita paremmin. Poikaystäväni on eri kulttuurista ja aluksi minun oli vaikea ymmärtää ja tottua hänen kulttuuriinsa. Opin häneltä valtavan paljon naisen ja miehen rooleista sekä siitä miten itseään rakastava ja kunnioittava nainen elää. Arvostan kaikkea oppimaani, olen omaksunut nämä tavat sekä arvot ja välillä minun on jopa vaikea ymmärtää oman perheeni ja sukuni tapoja toimia mutta olen myös oppinut ymmärtämään kulttuurien välisiä eroja ja niiden rikkauksia.

Kaikki tämä on kasvattanut minua naisena älyttömästi. Olen tutkinut naiseuttani ja kuka haluan olla. Olen löytänyt naisen roolin jossa minun on helppo olla oma itseni. Arvostan naiseudessa neutraaliutta ja yksinkertaisuutta mutta samalla rakastan kuitenkin esimerkiksi laittautua ja näyttää upealta. Naisena olen itseäni sekä muita kunnioittava. Loppupeleissä koen olevani hyvin perinteinen nainen. Haluan paljon lapsia ja kasvattaa heidät kunnialla. Tykkään pitää ympärilläni olevista huolta ja hoitaa kotia. Samalla kuitenkin haluan olla yrittäjä, luoda uraa ja tehdä sitä omaa juttua 100%. Nämä asiat ovat tietynlaisessa ristiriidassa mutta tiedän että ne on myös mahdollista yhdistää.

Olen ollut myös epävarma omasta kehostani ja vertaillut itseäni muihin. Mutta Miss Helsinki kilpailun myötä olen oppinut pitämään itsestäni juuri sellaisena kuin olen. 

Misseys on opettanut minulle äärettömän paljon. Koen että se on auttanut minua hyväksymään monet asiat elämässäni ja auttanut löytämään tasapainon elämässä. Haluan missinä olla rohkea ja hyvä esimerkki siitä kuinka uskomalla itseensä ja hyväksymällä itsensä voi saavuttaa mitä vain. Epävarmuuteni ovat kadonneet. Rakasta erikoista nimeäni, se jää ihmisten mieleen. Rakastan kurvejani ja kuplivaa luonnettani. Rakastan olla oma itseni. 

Minulla on sormus jonka olen saanut iso-äidiltäni. Aina kun katson sitä tai pidän sitä sormessani niin muistan ne viisaat sanat ja neuvot elämässä. Olen onnellinen että minulla on aivan upeita ihmisiä ympärilläni joilta olen oppinut valtavan paljon. He tukevat ja rakastavat minua kaikessa mitä teen ja mitä olen. 

Haluan tällä missikorulla tuoda saman tunteen muille. Haluan että kun ihmiset katsovat koruani he saavat siitä rohkeutta ja voimaa uskoa itseensä ja omiin unelmiin. Haluan että he oppivat rakastamaan itseään juuri niin kuin ovat. Koska olemme sen arvoisia naisia. 

 

Tiia Rothsten

DSC_1254.jpg

"Lapsena olin todella ujo ja hiljainen. Olin mielelläni näkymätön ja menin helposti lukkoon uusissa tilanteissa. Vasta yläasteelle mentyäni rupesin avautumaan pikkuhiljaa ja näyttämään, että kuka minä oikeasti olen. Treenasin tavoitteellisesti koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Voimistelun kautta opin, että kova työ palkitaan ja tavoitteiden eteen on tehtävä työtä saavuttaakseen ne. Sain esiintymiskokemusta, itsevarmuutta. Lisäksi minulla oli paljon ystäviä sekä joukkueessa, että sen ulkopuolella ja rakastavat vanhemmat, jotka tukivat ja antoivat minun toteuttaa itseäni. Todella hyvä pohja siis ponnistaa eteenpäin elämässä!

Ja niin teinkin. Kun täytin 16, päätin, että haluan urheilusta itselleni ammatin. Se edellyttäisi, että muutan vieraalle paikkakunnalle yksin, ketään tuntematta. Halusin tehdä tehdä sen, vaikka samaan aikaan hirvitti suunnattomasti. Tahto oli kova ja se kannatti. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen sitä mieltä, että se oli ehdottomasti yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Itsenäistyin, mutta solmin samalla tähän päivään kestäneitä ystävyyssuhteita ja lisäksi sain syventyä aiheeseen, mikä minua aidosti kiinnosti. Voitin ujouteni eikä isommankaan yleisön eteen meneminen enää hirvittänyt vaan tein siitä itselleni ammatin. Jatkokouluttauduin vielä ammattikorkeakoulun puolelle ja valmistuttuani noin kolme vuotta sitten sain töitä Helsingistä. Tällä kertaa muutin työn perässä taas uuteen paikkaan ilman turvaverkkoa, ihmisiä, joita olisin tuntenut. Saan olla kuitenkin todella kiitollinen siitä, että löysin ihania ihmisiä elämääni todella nopeasti. Sosiaaliset taidot ovat oikeastaan nykyään vahvuuteni, mitä ei olisi siitä ujosta tytöstä ikinä uskonut. Minulla oli siis unelmatyö, paljon ystäviä ja todella läheiset välit vanhempiini. Menin määrätietoisesti kohti tavoitteitani ja pääsin työelämässä eteenpäin. Kaikki sujui, olin onnellinen! Kunnes tuli se päivä, jolloin en enää ollutkaan, se aika kun näin vain mustaa. Kun elämältä vietiin pohja pois. 

Rakas isäni sai syöpädiagnoosin vajaa vuosi sitten ja menehtyi vain 3kk sen jälkeen. Koko maailmani romahti. Minun isäni, kallioni, se järjen ääni, joka piti jaloistani kiinni kun omat ideat lähti liian lennokkaiksi. Maailman epäitsekkäin ihminen, joka tuki, neuvoi ja kannusti aina. Minulle ei ollut ikinä sattunut mitään suuria vastoinkäymisiä ja yhtäkkiä vedettiin kerralla matto alta. Miten tästä voisi ikinä selvitä? Jäin yli kuukaudeksi neljän seinän sisälle, mikään ei kiinnostanut. En oikein muistakaan noista päivistä mitään. Ne vain lipuivat ohi. Yhtäkkiä kuitenkin heräsin ja annoin itselleni kaksi vaihtoehtoa, että joko mä voin jäädä tänne, tai jatkaa eteenpäin. Valitsin jälkimmäisen. Palasin töihin ja pääsin järjestämään neljän vahvan naisen kanssa hyväntekeväisyystapahtuman, jossa kerättiin varoja syöpähoitoihin. Lisäksi päätin lähteä tänä mukaan vuonna Miss Helsinki- kisaan ja näyttää mistä mut on tehty. Musta ei olisi itselleni, eikä kellekkään muullekaan mitään iloa siitä, että makaan sängynpohjalla ja viimeiseksi isäni olisi sitä halunnut. Näin ollen haluan olla esimerkkinä ja kannustaa muita, että vaikka on kuinka elämä kolhii, sieltä voi nousta. Pikkuhiljaa, askel askeleelta. Ei tällaisesta kokemuksesta ikinä tule pääsemään kokonaan yli, mutta suru muuttaa muotoaan ja sen kanssa oppii elämään. On todella raadollista, että tällaisia kokemuksia tarvitaan muistuttamaan siitä, kuinka elämää tulee arvostaa ja nauttia hetkistä. Elämä on liian lyhyt elämään sitten kun-elämää. Elämä on tässä ja nyt! Pienissä arjen hetkissä ja niissä suurimmissa saavutuksissa. 

Kaikessa tässä elämän vuoristoradassa on varmasti ollut apuna omat elämän arvot. Mielestäni ne kannattelevat ihmistä vaikeina aikoina ja mihin suuntaan siitä jatkaa. Minulle on aina merkannut paljon perhe, ystävät ja työ. Haluan olla aidosti läsnä läheisille ja mennä elämässä eteenpäin, tarttua tilaisuuksiin, kehittää itseäni. Jos siis haluan antaa itsestäni näille asioille, minun on myös pidettävä itsestäni huolta. Pyrin kohtelemaan kaikkia tasavertaisesti ja olemaan ystävällinen, iloitsemaan toisten puolesta, mutta kuitenkin olla terveesti itsekäs ja olla ylpeä itsestä ja omista saavutuksista.

Itsevarmuus ja määrätietoisuus on mielestäni kaunista. Mitä vanhemmaksi olen kasvanut, sitä enemmän osaan arvostaa niitä erilaisia juttuja itsessäni, ne mitkä erottavat minut muista. Tekevät minusta juuri minut. Uniikin. Kaikkien ei tarvitse, eikä mielestäni missään nimessä pidäkään osua samaan muottiin. Kukaan muu ei ole sinä ja se on sinun supervoimasi.

Usko itseensä ja omiin haaveisiin vie elämässä eteenpäin. Kun tietää, mikä on itselle tärkeää ja mitä arvostaa, on helpompi suunnistaa elämässä eteenpäin ja tavoitella itselle tyydyttäviä päämääriä. Tärkeää on olla välittämättä liikaa muiden mielipiteistä, sillä fakta on se, että sinä itse vastaat omasta onnellisuudestasi. 

Vaikka mielestäni missillä pitää olla kova tahto ja määrätietoinen asenne, on kuitenkin tärkeää olla pohjimmiltaan myös hyväsydäminen ja muut huomioonottava, hyväntahtoinen. Edustaa aitoa, omaa itseään, mikä tekee sinusta juuri sinut eikä yrittää luoda sellaista roolia, mitä ei ole olemassakaan.

Joka tapauksessa riippumatta siitä kuka olet tai mitä teet, tärkeintä (oli se sitten kuinka kliseistä tahansa) on oppia rakastamaan itseään juuri sellaisena kuin on tiedostaen omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Kaikki lähtee pään sisältä ja siitä, että sinulla on hyvä olla itsesi kanssa. Tämä näkyy säteilynä ulospäin.

Näitä kirjoittamiani arvoja haluan itse edustaa. Nämä koettelemukset ja elämäilot ovat tehneet minusta sen mikä olen juuri tänä päivänä. Koen, että olen vahvempi ja itsenäisempi nainen kuin koskaan, valmiina ottamaan elämältä kaiken vastaan mitä sillä on tarjottavana!"

 

Tunnelmia tilaisuudesta, kiitos kuvista kuuluu Juho Tirkkoselle, meikeistä vastasi Make Up Mondo ja hiuksista Kasper Vähä-Ojala/ Noir Concept

DSC_1282.jpg
DSC_1294.jpg
DSC_1248.jpg
DSC_1317.jpg
22553568_10212111113526345_682225848_o.jpg

 

 

Tänään on kansainvälinen tyttöjen päivä 11.10 🖤

 

Tämä päivä muistuttaa tyttöjen asemasta yhteiskunnassa ja syrjinnästä jota he kohtaavat sukupuolensa takia kaikkialla maailmassa. Syrjintä ei aina ole tietoista vaan tapahtuu huomaamatta väheksyntänä tai tiettyyn muottiin pakottamisena. Tämä päivä on minulle itselleni erityisen tärkeä. Osallistuin noin 2 vuotta sitten jalkapalloseuran toteuttamaan tyttö hankkeeseen. Liikutimme päivittäin satoja päiväkoti- ja kouluikäisiä lapsia jalkapallon parissa ja tehtäväni oli keskittyä tyttöjen rohkaisemiseen lajin pariin ilman paineita ja ennakkoluuloja. Tarkoituksena oli pitää hauskaa pallon kanssa ihan vain tyttöjen kesken. Hankkeen aikana kuulin kuitenkin usein tyttöjen ja poikien suusta, ettei tytöt voi pelata jalkapalloa. Joidenkin lasten oli myös vaikea ymmärtää, että minä pelasin ja valmensin. Näin tämä yhteiskunta edelleen antaa määritelmän mikä on tytöille sopivaa tai pojille sopivaa. Edelleen lapsille annetaan käsitys, että sukupuoli rajoittaa mahdollisuuksia elämässä. Kukaan vanhempi ei tätä varmasti tee tarkoituksella vaan ajatusmalli on niin syvällä kulttuurissamme. Onneksi Palloliitto ja moni muu lajiliitto on jo vuosia tehnyt työtä lisätäkseen naisten arvostusta urheilun parissa. Itse olen pienestä asti ollut tyttö, joka samaan aikaan pukeutuu prinsessa mekkoon, käy kalareissulla isän ja veljien kanssa, pelaa jalkapalloa ja leikkii nukeilla. Olen perheessäni kasvanut kahden taitavan jalkapalloilija veljeni kanssa ja olen oppinut, että vertaaminen vastakkaiseen sukupuoleen, jolla on fyysisesti aivan eri lähtökohdat lajia harrastaessa kuin itselläni tyttönä oli epärealistista. Vain sillä oli väliä millä tavalla itse suhtauduin omaan osaamiseen. Tytöt voivat myös olla jalkapallossa ja ihan missä tahansa taitavia vertaamatta itseään poikiin. Toimin kasvattajan roolissa n. 3vuotta alakouluikäisille tytöille, ollessani joukkueen päävalmentaja. Kohtasin usein syrjintää ja ilkkumista tyttöjen jalkapallossa. Toisaalta tytöille ei välttämättä ollut kasattuna kovia odotuksia ja siten vältyttiin turhilta paineilta. Pyrin muistuttamaan joka päivä tytöille, missä he olivat hyviä ja mitkä olivat heidän vahvuutensa. Jokainen on tärkeä ja arvokas. 

2017-10-11 06.56.07 1.jpg
IMG_20150904_223427.jpg

 

On valitettavaa, että edelleenkin oman lajini pojilla on suuret ennakkoluulot ja oikeastaan jo olettamus tyttöjen osaamisesta jalkapallossa. Se oli usein negatiivinen “Ei toi osaa pelata koska se on tyttö” tai minulle ei vaan koskaan pojat syöttäneet sitä palloa. Tällaisista kommenteista minä sain joka aamu lukion aamutreeneissä lisäbuustia ja minä todellakin näytin pojille, että minä olen ihan yhtä hyvä. Kaikki eivät kuitenkaan osaa kääntää tällaisia kommentteja positiivisesti omaksi eduksi. Siksi haluan tämän tekstin teidän kanssa jakaa. Muistakaa, että te olette taitavia, upeita ja arvokkaita tyttöjä just sellaisena kuin te olette. ❤️❤️❤️

IMG_20160904_223500.jpg
IMG_20160913_172851.jpg

<3 Eeva 

Beauty routine

Olemme kiertueen aikana paljon esillä, joten kauneusrutiinimme täytyy olla kunnossa. Iho, hiukset ja meikki tulisi olla aina huoliteltuja. Kiireisessä arjessa ei ole ylimääräistä aikaa kauneudenhoitoon, joten pyrin pitämään kauneusrutiinini mahdollisimman simppelinä, jotta pystyn tekemään ne säännöllisesti. Kerron teille nyt mitä omiin kauneusrutiineihini kuuluu.

 

Ihon hyvinvointi lähtee sisältä päin. Ruokavalion tulisi sisältää mahdollisimman puhdasta ruokaa, jossa on runsaasti hyviä rasvoja. Vettä tulisi juoda päivittäin 2-3 litraa. Ruokavalion lisäksi kuorin koko vartalon kerran viikossa huolellisesti. Etenkin talvisin kärsin kuivasta ja hilseilevästä ihosta, ja tähän olen löytänyt avun ainoastaan tehokkaasta kuorinnasta. Ehdoton suosikkini kuorintaan onkin kahvipurut sekoitettuna kookosöljyyn. Kuorimisen jälkeen rasvaan ja öljyän ihon vielä huolellisesti, ja tämän jälkeen iho on ihan uskomattoman pehmeä ja kuulas!

Ruskettamiseen käytän aina Vita Liberatan itseruskettavia. Käytän itseruskettavia pääsääntöisesti vain, jos olen menossa jonnekin esiintymään. Saimme muuten Vita Liberatalta ihanan setin, jossa oli Mousse, itseruskettava puuteri ja uusi suosikkini; Latte. Ensimmäisen kerran kun kokeilin tätä tuotetta, olin niin häkeltynyt että huusin vain WOW ja ihastelin jalkojani. Olen aiemminkin kokeillut vartalovoiteita joissa on sävyä ja hohtoa lisätty, mutta tämä Vita Liberatan tuote oli aivan omaa luokkaansa. Ihan kuin se voide olisi photoshopannut mun ihon! Voidetta voi käyttää koko vartalolle ja kasvoille. Meidän ihana Jasmin onkin käyttänyt sitä myös meikkivoiteen sijasta, sillä se antaa kevyen, kuulaan pohjan. Nyt kaikki äkkiä kauppaan testaamaan tätä, tulette rakastumaan! 

 


En muuten ikinä nuku meikit kasvoilla, vaikka kuinka paljon väsyttäisi meidän näytösten jälkeen kiertueen aikana. Joudumme usein olemaan yli 12 tuntia samoissa meikeissä, ja meikkiä on korjailtava ja lisättävä päivän aikana, joten kasvojen iho on koetuksella. Tärkeintä on huolellinen puhdistus ja kosteutus. Pesen kasvot syväpuhdistavalla pesuaineella, jonka jälkeen lisään kosteusvoiteen kun iho ei ole vielä kokonaan kuivunut ja lopuksi 2-3 tippaa Maracuja Oil-kasvoöljyä. Kasvojen ihon kuorin noin 2 kertaa viikossa. Tähänkin käytän kahvipuruja, mutta mieluiten sellaisia joista olen kahvit jo keittänyt, jolloin purut ovat paljon pehmeämpiä. Meikkisiveltimien säännöllinen pesu on myös tärkeää, sillä likaiset siveltimet voi aiheuttaa epäpuhtauksia iholla.

22426056_10212075042784599_1067906687_o.jpg

 

En ole kauhean taitava saatika innokas laittamaan hiuksiani, mutta on yksi asia josta en tingi: Moroccanoil. Tämä uskomaton hiusöljy on ollut mun suosikki jo monta vuotta. Moroccanoilin tuoksusta tulee mieleen Thaimaan aurinkorannat… mikä voisi olla ihanampi mielleyhtymä? Pesen hiukset kahdesti viikossa huolellisesti, ja sen jälkeen lisään öljyä kosteisiin hiuksiin. Arkisin en muotoile hiuksia ollenkaan, sillä koitan olla rasittamatta vaalennettua hiusta mahdollisimman paljon, joten turvaudun päivittäin laittamaan hiukset korkealle ponnarille.

 

<3 Ida-Sofia 

Monikielisyyden hyödyt elämässä

 

 

Monikielisyys on aina ollut minun elämässä pienestä saakka. Venäjän ja suomen kielien lisäksi ympärilläni kuulen jatkuvasti myös ruotsin ja englannin kielet. 

image6.JPG

 

Mielestäni monikielisyydestä ei voi olla mitään muuta kuin vaan suurta hyötyä kaikissa elämän osa-alueissa, kuten opiskelussa, työelämässä, tavallisissa arkipuuhissa. Joka päivä tulee käytettyä vähintään kahta tai kolmea kieltä. Tämän huomaa jo siitä, että lähes kaikki ystäväni ovat monikielisiä ja usein keskustelun aikana kielet vaihtuvat huomaamatta.

 

Monikielisyyden kanssa käsikädessä tulee myös monikulttuurisuus, jonka ansiosta opin katsomaan tilanteita monista eri näkökulmista ja avoimemmin. Samalla on myös helpompaa ymmärtää jotakin muuta toisesta kulttuurista tulevaa henkilöä. Monikielisyyden ja monikulttuurisuuden ansiosta pystyn poimimaan jokaisesta kulttuurista juuri ne parhaimmat piirteet, vaikka kulttuurin jakaminen hyviin ja huonoihin piirteisiin onkin mahdotonta. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi suomalaisesta kulttuurista olen oppinut nauttimaan sekä kunnioittamaan rauhaa, luontoa ja rehellisyyttä. 

image5-1.JPG

 

Maailma muuttuu jatkuvasti siihen suuntaan, että käytetään useampaa eri kieltä ja kohdataan päivittäin ihmisiä eri kulttuureista. Monikielisyydestä on valtava hyöty ja yhä enemmän sitä edellytetään työelämässä. Itse nautin erittäin paljon siitä, että pääsen käyttämään kielitaitojani työelämässä ja hakeudunkin juuri sellaisiin työtehtäviin.

 

Kuten työelämässäkin niin uskon hyötyväni monikielisyydestä myös tässä kilpailussa.

 

 

/ Katja Piitulainen

Vesipelko

Tsuida duida, osaat sä uida, pysyks sä pinnalla…

Kello on 8.45, lämmintä on juuri ja juuri +10'C, kun sumu peittää Helsingin kauppatorin ympäristöä. Viileä syysilma ei meitä paljon hetkauta. Aamu alkoi 8:45, kun suunnattiin Allas Sea Poolille harjoittelemaan hengenpelastustaitoja. Vastassa meitä oli entinen kilpauimari Anne Hiltunen Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitosta.

En voi sanoa, ettenkö olisi jännittänyt päivää, sillä tiesin mitä tuleman pitää. Olin edeltävänä iltana selannut googlen ja youtuben läpi katsellen erilaisia hengenpelastus aiheisia videoita. 

 

Mennään ajassa hieman taaksepäin. Tämän vuoden Huhtikuussa kohtasin yhden suurimmista peloistani kun 45 minuutin altaalla seisomisen jälkeen hyppäsin 3m syvään altaaseen. Se hetki oli semmoinen, mitä en ikinä tule unohtamaan. Osaan uida, osaan kellua, mutta päätä en veden alle uskalla laittaa. Pelkään, että joku tarraa kiinni ja hukuttaa minut. Kärsin aquafobiasta, suomennettuna vesipelosta. Alkuvuodesta jouduin pohtimaan paljon sitä, mistä pelko juontaa juurensa. Järkevää selitystä en sille ole tähän päivään mennessäkään löytänyt.

21952327_10211937791833411_3880061_o.jpg

 

Tänään päivä alkoi 200m uinnilla. Yllättävän rankkaa pakko sanoa. En koe olevani huippukunnossa, enkä missään rapakunnossakaan, mutta tuolla lämmittelyllä sai kyllä mukavan lämmön päälle. Tämän jälkeen siirryttiin heti tositoimiin, eli niiden taitojen opetteluun jota hengenpelastajan oletetaan osaavan. Kävimme Annen opastuksella läpi mm. erilaisia otteita, kuinka pelastettavan saa kuljetettua rantaan. Tästä mieleeni jäi, että tärkeintä on pitää pelastettavan hengitystiet avoinna, niin ettei pää painu veden alle. Helpoin kuljetustapa voi olla esimerkiksi autettavan leuasta kiinni pitäminen. Usein uhrin joutuessa veteen, on hän paniikissa ja huitoo käsillä pyrkiessään pintaan. Pelastajan roolissa, auttamaan mentäessä on kuitenkin kaikkein tärkein muistaa oma rauhallisuus.

 

21951788_10211937791513403_575653917_o.jpg

Olen aina kuvitellut, että uintityylejä on vain selkäuinti ja rintauinti, mutta onhan niitä muitakin, nimittäin kylkiuinti. En ole ikinä ennen kuullut moisesta ja nyt pääsimme sitä harjoittelemaan. Annen näyttäessä liikettä ajattelin sen olevan vaikeaa, ajattelin päässäni jo katastrofiajattelua, entä jos vajoan pinnan alle. Kuitenkin lähtiessäni uimaan kylkiuintia, osoittautui se yllättävänkin helpoksi. Kun ensin hahmottaa jalkojen liikkeen ja sen jälkeen liittää siihen kädet mukaan, niin johan alkoi sujua pienen treenin jälkeen. 

Tärkeitä apuvälineitä hengenpelastuksessa on mm. pelastusrengas, jolla pelastamista pääsimme myös harjoittelemaan.

 

Aina vesillä liikkuessa tulisi kaikilla olla pelastusliivit päällä. Niinpä kuvitteellisesti harjoittelimme joutuneemme vedenvaraan ja puimme pelastusliivit päällemme altaassa. Yllättävän haastavaahan tuo oli. Lopuksi rohkeimmat saivat hypätä pelastushypyn 12 asteiseen merivesialtaaseen ja harjoitella help-asentoa. 

 

Voin sanoa, että olen erittäin positiivisesti yllättynyt kuinka opettavainen ja hauskakin päivä tämä oli! Saimme todella arvokasta oppia huippuosaajalta. Myönnän, että tämä päivä jännitti todella paljon ja pohdin pitkään haluanko edes tulla mukaan. Mutta, koska haluan aina haastaa itseäni ja voittaa pelkoni, päätin että teen tämän. Eipähän ainakaan jää kaduttamaan, että jätin tekemättä.

Vedenalle meno juontaa juurensa varmasti lapsuuteen ja koulu-uinteihin, joita olen aina kammonnut. Yritin aina keksiä tekosyitä, jotta välttäisin altaaseen menon. Kuitenkaan nämä tekosyyt eivät aina menneet läpi ja jouduin kohtaamaan pelkoni. Minulle ei ikinä ole sattunut vedessä mitään onnettomuutta tai muuta, minkä voisi liittää vesipelkoni syntyyn. Niin kuin yllä mainitsin huhtikuussa hyppäsin ensimmäisen hyppyni altaaseen noin kahteenkymmeneen vuoteen. Osallistuin tällöin tv-ohjelmaan nimeltä Kummalliset kammot. Muistan kuin eilisen päivän miten seisoin uima-altaan reunalla, tuijotin vettä. Otin askeleen lähemmäs altaan reunaa, peräännyin. Toistin tätä 45 minuutin ajan. Pelkäsin, että kun hyppään, en enää nouse pintaan. Lopulta en tiedä mikä minuun meni, mutta yht' äkkiä olin hypännyt altaaseen ja uin kohti altaan reunaa. Se helpottunut olo, ja kuinka ylpeä itsestäni olin kun tein sen mitä olen vuosikymmenet pelännyt. Se oli sanoinkuvaamattoman mahtava fiilis!

 

Haluankin nyt haastaa kaikki. Mikäli pelkäät jotakin, oli se sitten vesi, pimeä, korkea paikka tai jokin eläin. Tee joka päivä jotakin, joka tuntuu epämiellyttävältä, mutta edesauttaa sinua pääsemään eroon pelostasi. Ilman epämukavuusalueen ulkopuolelle menemistä et voi ikinä päästä pelostasi eroon. Pelkoja on monia, ja et ole yksin pelkosi kanssa. Kohtalontovereita voi olla yllättävänkin monta. Tee tänään jotain sen eteen, että voit päästä pelostasi eroon, niin että joku päivä voit olla ylpeä siitä mitä teit tänään!

Pelosta on mahdollista päästä eroon!

Iso kiitos Suomen Uimaopetus- ja hengenpelastusliitto ja Anne Hiltunen!

http://www.suh.fi/

#viisaastivesillä

21942398_10211937790713383_1489691198_n.jpg

 

-Venla Nikulainen-

Kummalliset kammot vesipelko jakso: http://www.ruutu.fi/video/2966662

Instagram: @venlanikulainen

Itsensä ylittämisiä ja yhteishengen kasvatusta

1-1.png

 

Meistä jokainen on varmasti kuullut sanonnan elämä alkaa mukavuusalueen ulkopuolelta, eikö? Tottahan se on, kehitystä ei tapahdu, jos pysyttelet aina siellä tutussa ja turvallisessa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisen tulisi juosta maraton tai tähdätä olympialaisiin. Itsensä ylittäminen alkaa nimenomaan siitä, missä itse olet juuri tällä hetkellä. Se on omien pelkojen ja epävarmuuksien voittamista. Se voi olla ihan pieni teko, kunhan uskaltautuu tekemään uutta tai jotakin, mitä on aina halunnut tehdä, mutta ei ehkä vielä uskaltanut. Itsensä haastaminen on tärkeää, sillä ilman sitä ei kasva ja kehity. Ilman sitä menettää monta mahdollisuutta ja jää junnaamaan paikalleen, tai uskaltaisinko jopa sanoa, että taantuu, kuihtuu, menettää itseään.

 

Minulle henkilökohtaisesti itsensä ylittäminen on nimenomaan elinvoimain lähde. Siitä tulee positiivisuuden kierre. Kun ylität itsesi, endorfiinia, hyvänolonhormonia erittyy kehoosi, onnistuminen taas ruokkii itsetuntoa ja uskot itseesi, uskallat kohdata elämässä uusia mielenkiintoisia haasteita. Rajojen rikkominen vaikuttaa meihin lähtemättömästi ja auttaa meitä näkemään itsemme ihan eri valossa! 

 

 

 

 

Ennakkoluulottoman asenteen, sekä sisun ja tahdon avulla on ylitetty isompiakin esteitä. Tämä onkin tullut todistettua useampaankin otteeseen syksyn aikana, kun ollaan päästy haastamaan meidän mieltä sekä kehoa City Survivorissa sekä Tough Vikingissa, joita avaankin seuraavaksi hiukan enemmän;

 

City Survivors 

 

Amazing Race. Mä muistan elävästi, kun jo lapsena kipusin saunan jälkeen sohvalle lauantai-iltana katsomaan kilpailua, jossa seikkailtiin tiiminä kaupungeissa juosten, kävellen tai julkisia kulkuneuvoja hyödyntäen, tavoitteena löytää ympäri kaupunkia piilotettuja rasteja vihjeiden ja arvoituksien avulla. Olin todella innoissani, kun kuulin, että mekin päästään osallistumaan samantyyppiseen kisaan nimeltään City Survivors!

 

 

 

 

 

Lähtö oli aamulla 2.9. Hietaniemen uimarannalta alkulämmittelyn merkeissä, jonka jälkeen pirtsakka Hanna-Leena Laaksamo (Miss Helsinki 2016) juonsi meidät finalistit ja hallitsevan Miss Helsingin Sephoran matkaan! Ensimmäisenä tehtävänä oli suunnistaa valokuvan avulla kohteeseen, missä odotti uusi tehtävä. Tässä kirjaimet tuli laittaa oikeaan järjestykseen, jotta seuraava kohde selviäisi. Etapilta etapille sai siis liikkua myös julkisin, mutta me päädyimme parini Eevan kanssa liikkumaan jalan. Matkanvarrella pääsimme haastamaan itsemme esimerkiksi tietokilpailussa, ristikoita ratkomalla ja jopa suppaamalla Töölönlahdella! 

 

 

 

2-1.png

 

Rasteilla tarvittiin joko päättelykykä, tietoa tai fyysistä suorituskykyä. Jos tehtävä ei onnistunut tai vastasi väärin, tuli suorittaa sakkorangaistus, mikä oli esimerkiksi tietokilpailussa yleisliikkeiden tekoa eli burbeita. Tämän jälkeen sai jatkaa kohti uusia arvoituksia ja rasteja. Reitti kulki keskustan läheisyydessä ja päättyi takaisin Hietsuun.

 

 

3-1.png

 

 

Mielestäni tapahtuma oli oikein onnistunut ja huippuhauska! Niin mukavaa vaihtelua! Olen henkilökohtaisesti tottunut tekemään urheilusuoritukset täydellä putkinäöllä maaliviiva silmissä siintäen, tavoitteena päästä sinne mahdollisimman nopeasti. Tottakai tässäkin, mutta erilailla. Tässä sä jouduit oikeasti pysähtymään ja miettimään, pohtimaan, etsimään tietoa. Tässä oppi myös paljon uusia juttuja tiimikaverista, mitkä ovat ne hänen mielenkiinnon kohteet, mistä on tietoa. Tiimihenki ja toisen huomioon ottaminen oli ehdottomasti se onnistumisen avain ja sehän meillä Eevan kanssa toimi superhyvin! Kuntotasokin osui melko samaksi, joten matkan teko oli jouhevaa! Kilometrejä reitille kertyi noin 10 ja kyllähän sitä sitten seuraavana päivänä jalat kertoivat, että ihan treenistä kyllä meni ;) Ja sehän se onkin yksi parhaista lähtökohdista liikumiselle; Että siitä nauttii ja se on hauskaa! Ja sitä se nimenomaan oli! Ensi vuodelle ehdottomasti paikkoja varailemaan!

 

 

Tough Viking

5-1.png

 

Tough Viking oli määrä juosta 8.9.  Herään aamulla hyvällä fiiliksellä ja kurkkaan ikkunasta ulos; Mitä?! Ulkona sataa, KAATAMALLA. Ja meidän pitäisi juosta 10 km ja ylittää 29 fyysisesti rankkaa estettä? Hetken pohdittuani käänsin ajatukset toisinpäin. Hitto, nythän tästä saa niin paljon enemmän irti! Ilma on raikasta ja hapekasta ja lisäks meillä on huikee porukka kasassa. LEEET`S DO THIS!! 

 

 

 

 

Esteet vaativat fyysisesti hyvää kuntoa, joten peruskestävyys oli hyvä olla kunnossa. Se oli kaiken pohja, mutta sen lisäksi esteillä tarvittiin esimerkiksi käsi-ja puristusvoimaa köysiradoissa ja apinapuissa, ketteryyttä ja tasapainoa epätasaisessa maastossa juostessa sekä esteiden ylityksessä ja vesiesteissä uimataitoa. Jos jokin este ei onnistunut, oli mahdollisuus suorittaa tietty määrä korvaavaa liikettä (useimmissa burbee-yleisliike tai tietyn matkan juokseminen). Tavoitteena oli kuitenkin työskennellä tiimissä ja kaveria tsempatiin ja autettiin viimeiseen asti. Kyyyneliäkin matkanvarrella tirauteltiin ja se on kyllä merkki siitä, että painetaan ihan päätyyn asti! 

 

Matkaan mahtui kyllä tunteita ääripäästä toiseen, sillä nyt tätä kirjoittaessa huomaan hymähteleväni itekseni ja suupielet nousee ylöspäin muistellessa, että vaikka me kuinka väännettiin hampaat irvessä viikinki-asenteella eteenpäin, mahtui matkaan myös monet räkäiset naurut kun joku meistä kaatui nenällensä mutaan, minkä sateinen ja tuulinen päivä meille tarjoili. Tälle sai ja pitikin nauraa! Vahingonilo, paras ilo;) Hyväntahtoisesti<3 Mutakylvyn jälkeen pääsi sitten kuitenkin yleensä aina mereen puhdistautuun, sillä reitti sisälsi kolme vesiestettä.

 

Viimeset kilometrit ja esteet meni kyllä täysin tahdonvoimalla, siinä koeteltiin henkistä kanttia. Kaikki oli kuitenkin täysin sen arvosta, kun ylitettiin maaliviiva, YHDESSÄ! Sitä fiilistä ei voi sanoin kuvailla. Tai kyllä voi,  MIELETÖN! Huh menee vieläkin kylmät väreet! 

 

Tough Viking on tehnyt tunnelmallisen koosteen päivästä videon muodossa, joten käy ihmeessä tsekkaan mitä me koettiin osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=Dqaj9sxnco8

 

Fiilikset jälkikäteen

 

Joukkueessa toimiessa kaikilla pitää olla yhteinen päämäärä, jotta homma toimii ja päästään yhteiseen tavoitteeseen. Ja mehän päästiin sinne, yhdessä! Toinen toistamme tsempaten. Kaikilla meistä on omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Jollekin toinen este oli joko henkisesti tai fyysisesti haastavampi kuin toinen ja sen mukaan tuettiin, autettiin ja kannustettiin. 

 

Kummassakin näistä tapahtumassa pystyi haastamaan itsensä juuri sillä tasolla kun itse on ja avain onnistuneeseen suoritukseen oli yhteen hiileen puhaltaminen, yhteishenki! Näin jälkeen päin kun miettii mä oon ihan super ylpeä itsestäni ja meidän jokaisesta mimmistä! Tää jengi menee selkeesti läpi vaikka harmaan kiven, se on tullut todistettua moneen otteeseen.

 

Itse olen koko elämäni kuulunut johonkin joukkueeseen voimistelun kautta, mistä olenkin todella kiitollinen. Kilpaurheilu opettaa tietynlaista sitoutumista, kurinalaisuutta ja tiimissä toimimista, heittäytymistä, itsensä likoon laittamista 100%:sti. Siis kaikkea, mitä tässä kisassakin tarvitaan. Välillä on ollut tosi tyhjä olo ilman sitä tiivistä porukkaa, mutta nyt musta kuitenkin tuntuu, että mä oon saanut sellaisen takaisin ja välillä sitä unohtaakin, että hetkinen, mähän kilpailen näitä tyttöjä vastaan! Tää onkin mun mielestä paras lähtökohta tänkaltaisessa kisassa, jotta kaiken energian voi suunnata positiivisiin juttuihin!

 

Vaikka me ollaankin ensitapaamisesta asti oltu tiivis porukka, nää jutut sitoo vielä entistä kovemmin yhteen. Voin vaan kuvitella, minkälainen aukko marraskuisen finaalin jälkeen tulee! No, mutta nyt ei kuitenkaan mietitä sitä, vaan nautitaan täysillä tästä matkasta kohti sitä vuoren huippua, FINAALIA! 

6.png

 

 

 

Suuret kiitokset vielä City Survivors sekä Tough Viking, että mahdollistitte meille nämä elämykset! 

 

Energistä viikkoa!

<3:lla Tiia

KAUNEUSIHANTEET

KAUNEUSIHANTEET

 

Kun mua pyydettiin kirjottamaan kauneusihanteista olin tosi ilonen että just mä sain kirjottaa tästä aiheesta.

image1.JPG

 

Kuten osa saattaa varmaan jo tietääkin olin mukana Miss Helsinki kilpailussa viime vuonna. Laihduin yhteensä viime vuoden aikana 12kg. Olin karistanut epävarmuuteni ja finaalissa lavalla tunsin sen miten itsevarmuus huokui ja mä säteilin. Olin niin ylpeä itsestäni ja siitä mitä olin saavuttanut. Viime vuonna tein myös ihan huikean kasvun mun pään sisällä ja opin katsomaan asioita ja muita ihmisiä eritavalla. 

image2.JPG

 

Tammikuun finaalin jälkeen otin pientä takapakkia kaikessa. Kaikki tunteet purkautui ja mukaan tuli osa huonoista elämäntavoista ennen Miss Helsinkiä. Ja se näkyy mussa. Kun sitten sain tietää että pääsen mukaan kilpailuun myös tänä vuonna, iski pieni paniikki. Mitäköhän muut ajattelee kun ne näkee mut? Mitä mulle on tapahtunut? 

"Mä oon taas se iso tyttö siellä lavalla".

Takaisin tuli kaikki noi ajatukset mitkä olin jo unohtanut sen kaiken hyvän olon ja itsevarmuuden myötä.

 

Mutta sitten mä havahduin. Miksi mä ajattelen näin? Joo mulla on tullut kiloja jonkin verran takaisin tammikuun finaalista. Näytän erilaiselta. Entä sitten? Kun mä katson itseäni peilistä mä silti koen että ”hei, näytämpä kivalta”. Tää paino tai mikään muukaan ei määrittele mua. 

Tottakai kaikille tulee niitä itseinhon päiviä mutta se on täysin normaalia. Mulla lähtökohdat voisi olla paljon huonomminkin. Kuitenkin vaikka koen olevani tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen se ei tarkoita sitä ettenkö haluaisi vielä tehdä mun oman kehon eteen jotain. Haluan saada terveelliset elämäntavat takaisin mun elämään ja tiedostan sen että ne tuo myös muutoksia mun vartaloon. Ja saa tuodakin.

 

On suorastaan surullista huomata sosiaalista mediaa selatessa miten uutismaailma ruokkii ihmisten käsityksiä kauneusihanteista. Sanana kauneusihanne on mulle hieman ristiriitainen. Sillä mun mielestä kauneusihanteita saa olla ja niitä on paljon. Koen että sitä ei tässä maailmassa ymmärretä. Ei kaikkien tarvitse tykätä just tietyn näköisestä vartalosta tai ulkonäöstä. Meillä kaikilla on oikeus näyttää just siltä miltä itse haluaa ja tehdä itselleen mitä haluaa. Jotkut tykkää esimerkiksi luonnollisuudesta ja jotkut sitten taas tykkää tekoripsistä, kynsistä, hiustenpidennyksistä, silikonirinnoista yms. Joku haluaa olla kurvikas ja joku taas ei. Ja se on täysin sallittua. Kaikilla ei tarvitse olla sama kauneusihanne. Onneksi oon myös ilokseni saanut huomata että aletaan myös pikkuhiljaa tuomaan esille sitä erilaisuuden rikkautta ja sitä että ei sun tarvii olla niin kuin kaikki muut. Tätä haluan myös itse ajaa eteenpäin omalla esimerkilläni. Pyrin siihen jo viime vuonna ja haluan edelleen tehdä niin.

 

 

Kun tämän vuoden finalistit julkaistiin niin muutamat lehdet kirjoitti musta hyviä juttuja. Niissä tuli esille mun kanta, se että ei kaikkien missien tarvitse olla missään tietyissä mitoissa. Jokaisen tulisi olla juuri sellainen kuin itse haluaa olla. Mä haluan olla muodokas ja myös olla ylpeä siitä. Mä oon se ”iso” tyttö siellä lavalla mutta so what? Jos mulla on hyvä olla mun vartalossa niin se todellakin näkyy myös ulospäin ja sillä on mun mielestä suurempi merkitys, niin yleisesti elämässä kuin tässä kilpailussakin. Näiden lehtijuttujen myötä oon saanu ihan älyttömästi positiivista palautetta ja musta on ihanaa olla tukena ja esimerkkinä muille. Tottakai musta on myös kirjoitettu inhottavia juttuja netissä kommenttipalstoilla. Kirjoitettiin viimeksi ja niin on tehty myös nyt. Mutta en anna niiden lannistaa tai vaikuttaa mun tekemisiin. Nää kaikki kirjottelijat voi sitten katsoa taas finaalissa marraskuussa että miten mä aijon loistaa siellä lavalla ylpeänä.

 

http://m.iltalehti.fi/viihdeuut…/201708042200306059_vd.shtml

http://www.is.fi/viihde/art-2000005314980.html

 

Musta on ihanaa että tänäkin vuonna meidän finalisteista löytyy kaiken kokoisia ja näköisiä upeita mimmejä. On myös ihanaa että meillä on ympärillä mahtavia ihmisiä jotka tukee ja kannustaa meitä olemaan juuri sellaisi kun ollaan, eikä yhtään sen enempää <3 

 

 

Muistakaa rakastaa ja olla armollisia itsellenne. Arvostakaa muita ja ymmärtäkää.

 

-Miska Nikander

 

Minun vuosi

Vuosi 2017 lähenee loppua, kuin myös kruununi luovutus seuraavalle. Tähän vuoteen on mahtunut vaikka mitä: surua, iloa, pettymystä, onnistumista ja niin edelleen. Pakko sanoa, että paras vuosi mitä viettänyt. Minulle aukesi tie unelmieni suuntaan ja matka on ollut todellakin vuoristorataa, tämä kaikki on kuitenkin vasta alkua. On tullut opittua todella paljon itsestäni ja opittavaa on vielä lisää. 

Image-1.png

 

Vuoden paras juttu on ollut se, kun pääsin juttelemaan minua neljä vuotta nuoremman siskoni kanssa, jota en ole nähnyt neljä vuotiaasta enkä ole kuulunutkaan hänestä. Olen pari vuotta hoitanut Afrikassa asuvien  sisaruksieni koulutusta ilman, että saanut mahdollisista syistä toiseen kuulla heidän ääntä. Olen aina sanonut tekeväni kaikkeen perheeni vuoksi ja ymmärsin sen vasta nyt mitä se oikeasti tarkoittaa. Tämä kokemus antoi minulle lisää voimia ja tönäisi minua vielä kovemmin eteenpäin. 

sefkuuu.jpg
sefkkkk.jpg
sefkkuu.jpg

Olen ollut myös mukana todella monessa kivoissa projekteissa muun muassa Telia ja Pelastakaa lapset yhteistyö, Kalevala Korun Kesyttämätön Kauneus, Saman arvoisten Suomi ja paljon muissakin. Tällä hetkellä oma projekti meneillä Fitnessmallin finalistin Anni Valliuksen ja Miss Plus Size 2017 Marjaana Lehtisen kanssa: Erilaiset esikuvat. Projektilla kehotamme muita olemaan omia itseään ja tekemään sitä mikä tuntuu hyvältä ja oikealta katsomatta ulkonäköä, uskomusta tai suuntautumista. 

Tuo projekti on minulle lähellä sydäntä, sillä kasvan koko ajan itsekin siinä ja opin muiltakin paljon. 

ephtoa.jpg

 

"Me Erilaiset Esikuvat haluamme kannustaa kaikkia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja uskomaan siihen omaan juttuunsa. Tärkeää on myös tietää, että omien unelmiensa toteuttamiseen ei tarvitse asettua tiettyyn muottiin. "

 

Mitä muuta minulle kuuluu? 

 

Alkukevään kohun jälkeen elämä näyttänyt todella valoisalta. Pienenä unelmoinut asunnonsijoittajaksi, tietämättä mitä se oikeasti on ja mitä se vaati. Matkan varrella kasvaessani ottanut enemmän tietoa ja aina pitänyt korvat höröillä kun asunnoista on puhuttu. Heinäkuussa astuin isoihin saappaisiin: kiinteistöalalle. Olen nykyään myyntineuvottelija Remax Visiossa ja edelleen yhtä rakastunut tähän alaan. Nyt vain kovasti duunia, sillä matka on todellakin pitkä määränpäähän. Unelmiaan saavuttaa olemalla täysin nöyrä, kunnianhimoinen, oma itsensä ja uskomalla itseään, vaikka muu maailma ei uskoisi. Näitä noudattamalla, löydät itseäsi paikoista mitä et ikinä unelmoinut edes astuvasi niihin. 

 

Jos voit unelmoida siitä, voit myös saavuttaa sen. Iloa viikkoon. :) 

 

sefora.jpg

 

- Sephora Lindsay 

Liikunnasta ja ruokavaliosta elämäntapa

Usein ajatellaan että missit treenaavat ainoastaan tavoitellakseen sitä täydellistä missi vartaloa; pyöreää peppua, kapeaa vyötäröä, unohtamatta hyviä vatsalihaksia.  Odotuksen ja arvostelutkin kohdistuvatkin usein missejä kohtaan ulkoisiin tekijöihin ja kaikkien missien tulisi kuulua vartaloltaansamaan muottiin. 

183B9735.jpg

Voin onnekseni kuitenkin todeta että me kaikki Misshelsinki allstar-finalistit olemme uniikkeja ja omaamme jokainen erilaisen vartalotyypin. Meidän kiertueen aikana vatsalihakset ovat toissijainen juttu ja keskitymmekin valmentajien kanssa ennenkaikkea meidän jaksamiseen ja mielen hyvinvointiin. Fitdiamondsin Heidi Sorsa ja Jari Sorsa ovat luonneet meille treeni- ja ruokaohjelmat, joilla voimme kasvattaa lihasmassaa ja kehittää fyysistä kuntoa niin että meidän energiatasot kuitenkin säilyvät kokoajan korkealla. Tämä tarkoittaa sitä että treenaamme tehokkaasti 4-5kertaa viikossa ja että ruokavalio on runsas ja monipuolinen. Ruokavalio räätälöidään kaikille yksilöllisesti ja vaihtoehtoja on paljon. Tärkeintä on löytää juuri sellaiset raaka-aineet joista itse tykkää, koska silloin ruokavalion noudattaminen on mielekkäämpää ja helpompaa, sekä välttyy pahimmilta houkutuksilta. Treeni määrät on tarkkaan mietitty kehityksen kannalta ja säännöllinen treenaaminen antaa todella paljon energiaa ja vaikuttaa myös unenlaatuun. Union meille todella tärkeää koska se heijastaa taas ihoon, palautumiseen ja mieleen.  Hyvät ja positiiviset ajatukset motivoivat ja vie meitä isoin harppauksin eteenpäin. Misshelsinki kiertueella tavoitteena on saavuttaa hyvinvoiva kokonaisuus. Tunnollisesti kun noudattaa valmentajien ohjeita niin kaiken tämän lisäksi varmasti meistä jokainen tulee saamaan finaaliin oman unelmien vartalon, vaikka painoarvoa ei aseteta ainoastaan ulkoiseen olemukseen.  

183B9669.jpg

 

Valmentajien läsnäolo kiertueen aikana on todella tärkeää ja tapaammekin heitä säännöllisesti treenileirien merkeissä.  Bootcampeilla käydään läpi kuulumisia, treenataan kovaa ja tehdään myös kehonkoostumusmittaukset. Mittauksilla pystymme yhdessä valmentajan kanssa seuraamaan mihin suuntaan olemme menossa ja onko tarvetta tehdä muutoksia treeniin tai ruokavalioon. Viime maanantaina meillä oli Esport bristolilla ensimäinen mittaus ja oli todella mielenkiintoista nähdä ja kuulla missä mennään.  Jokainen meistä kävi infrapunakamerassa ja näimme meidän oman figuurin 3D-kuvana. Mittaus toistetaan myöhemmin jolloin pystymme vertaamaan kuvia toisiinsa ja seuraamaan omaa kehitystä.  Misshelsinki kiertueella emme tule seuraamaan painoa tai rasvaprosenttia vaan mittauksilla seuraamme juuri lihaskehitystä ja figuuria. Meillä on todella tiivis finalisti porukka ja hyvä yhteishenki. Ensimmäisellä treenileirillä huomasin kuinka ihanasti kaikki kannustaa toisia ja tämä sainkin kesken treenin ison hymyn mun huulille. Näistä päivistä saa ihan mielettömän tsempin jatkaa kohti omia tavoitteita! Tsemppiä myös teidän lukijoiden treeneihin ja listaan teille vielä viisi omaa suosikki treeni vinkkiä!

5 vinkkiä hyviin treeni tuloksiin:

  1. Satsaa hyvään valmentajaan. Valmentajan tulee kuunnella sinun omia toiveita ja tavoitteet pitää olla yhdessä suunniteltu.
  2. Keskity. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Noudata treeniohjelmia.
  3. Jos olet väsynyt, älä treenaa. Opi tunnistamaan mielen ja kropan väsymyksen erot. Mieli usein huijaa kroppaa ja olo voi tuntua väsyneeltä vaikka todellisuudessa jaksat. Jos taas kroppa on todella väsynyt niin treenistä et saa kaikkea hyötyä irti ja loukkaantumisen riski kasvaa.
  4. Syö hyvin ja säännöllisesti. Ruoka on kehomme polttoainetta.  Älä jätä aterioita välistä, jotta jaksat treenata. 
  5. Nauti! Treenimuotoja ja lajeja on todella paljon. Tee sitä mistä tykkäät, jos salilla käyminen maistuu puulta niin vaihda johonki miellekkäämpään. Tärkeintä on että liikut! ☺
183B9538.jpg
183B9626.jpg

 

 

Kuvaaja: Juho Tirkkonen     Vaatteet: Yvette Lisäravinteet: M-Nutrition 

 

Terkuin,  Janna-Juulia Vuorela

Instagram: @jannajuuliavuorela

 

Someworks koulutus

Aamu alkoi tuttuun tapaan aikaisella herätyksellä. Yllätyksenä on tullut itsellenikin, kuinka nopeasti sitä voikaan saada itsensä ihmisen näköiseksi, kun herätys soittaa ennen seitsemää. Sekin on vissiin laji, jossa pystyy kokemuksen kautta kehittyä! 😂

Misshelsinkisomekoulutus-0003.jpg

 

Suuntasin Lounge 360-nimiseen kattohuoneistoon Lauttasaareen, jossa somekoulutuksemme oli määrä järjestää. Hyvän yhteishengen ja kivojen missisiskojen ansiosta jokaisiin tapaamisiin ja koulutuksiin on ilo mennä, joten olinpa hymyssäsuin väsymyksestä huolimatta. 

 

Puitteet olivat Lauttasaaressa loistavat. Aurinko paistoi suurista ikkunoista oleskelutilaan. Tilan keskellä oli pöytä, jonka päällä komeili meidän aamiainen, eli Healthinki-smoothiebowlit. Voiko edes paremmin päivä enää alkaa? 

19367294_234597410367395_1220327528804122624_n.jpg

 

Nyt vihdoin itse asiaan. Someworks,  oli järjestänyt meille mahtavan somekoulutuksen. Sieltä meille sosiaalisen median käyttötavoista ja yhteistöistä oli kertomassa kaksi huippu mukavaa mimmiä. Täytyy sanoa, että aivan huippu rempseitä tyyppejä. Yleensä erinäiset koulutukset on tehty tylsästi, mutta näiltä ei ainakaan energiaa puuttunut:) 

 

Saimme vihdoin jokaisen pakollisen snäppäyksen jälkeen käydä kiinni aamupalaamme😀. Syömisen lomassa alkoi myös koulutus. Itseään on melkein pitänyt kunnon somekonkarina, mutta uutta tietoa tuli niin paljon, että olonsa tunsi jopa ihan hölmöksi!

21191391_10211762093801070_1970075122_o.jpg

 

Hyvin kattavan tietopaketin jälkeen saimme tehtävänannoksi sommitella jonkinlainen mainoskuva. Tavara tai tavarat saivat olla mitä vaan, tärkeintä oli kuvan idea ja sommittelu. Ei ollut muuten niin helppoa miltä kuulostaa😂 Pienen ajan jälkeen kaikki saivat kuitenkin hyvän lopputuloksen aikaiseksi. Kävimme hieman läpi, mitä plussia ja miinuksia itse kunkin kuvassa oli. Tämä tehtävä oli mahtava sen kannalta, että jokaisella varmasti tulee olemaan tarvetta sommittelu-ja mainoskuvaustaidoille tulevia yhteistöitä ajatellen.

Misshelsinkisomekoulutus-0008.jpg

 

Somekoulutus jatkui keskittyen videointiin, kuvankäsittelyyn ja omanlaisten yhteistyökumppaneiden pohtimiseen. Kävimme läpi muutamia videon-sekä kuvanmuokkausohjelmia. Näistä oli super iso hyöty, nimittäin itse on hieman jumahtanut aina samoihin filttereihin ja muokkaustapoihin. Kivaa oppia uutta ja freesata hieman omaa feediä, esimerkiksi Instagramissa:)

 

Toisena tehtävänä meillä oli miettiä, kuka olisi meidän jokaisen oma yhteistyökumppanimme, jos saisimme itse valita kenet tahansa. Tämäkin tehtävä yllätti vaikeudellaan, mutta silti saatiin hyvä ja omanlainen vastaus jokaiselta tytöltä. Itsellä haaveena olisi ehdottomasti jokin matkusteluun liittyvä yhteistyö! 

Misshelsinkisomekoulutus-0005.jpg

 

Somekoulutuksen jälkeen olimme jokainen varmasti viisaampia, sekä vatsat olivat jokaisella täynnä sen aikana nautitun aamiaisen ansiosta! Ihan huippu startti päivälle. 

 

Pakko kyllä kiittää Someworksin mimmejä. Ihan huippua, että neuvoitte meille niin kattavasti ja mielenkiintoisesti kaikki sosiaalisen median salat. Tästä ei voinut olla kuin pelkästään hyötyä! 

Kiitos vielä http://www.lounge360.fi mahtavista tiloista pitää koulutus! 

Uusia juttuja odotellessa, 

 

Jasmin

 

KUVAT: SOMEWORKS 

www.someworks.fi 

 

 

Miss Helsinki 2018

4.8 Kaivohuoneella julkaistiin 9 upeaa finalistia joilla alkaa nyt noin 3 kuukauden kiertue. Tähän blogiin tytöt kirjoittelee omia fiiliksiä tapahtumista ja itse kiertueesta. Myös vierailevia tähtiä tulee olemaan kuten Martina ja Sephora. 

 

Finalistit; 

1. Tiia Rothsten / 26v / 166cm / tiia@misshelsinki.fi / @tiiarothsten

2. Katja Piitulainen / 18v / 167cm / Katja@misshelsinki.fi / @kateeppi

3. Janna- Juulia Vuorela / 26v / 167cm / Janna-Juulia@misshelsinki.fi / @jannajuuliavuorela

4. Ida-Sofia Rissanen / 27v / 168cm / Ida-Sofia@misshelsinki.fi / @ida.sofiar

5. Miska Nikander / 23v / 169cm / Miska@misshelsinki.fi / @miskanikander

6. Venla Nikulainen / 26v / 175cm / Venla@misshelsinki.fi / @venlanikulainen

7. Jasmin Voutilainen / 23v / 175cm / Jasmin@misshelsinki.fi / @jasminelisabeth

8. Eeva Järvinen / 21v / 175cm / Eeva@misshelsinki.fi / @eevakatariinajarvinen

9. Kamilla Gizulewska / 22v / 178cm / Kamilla@misshelsinki.fi / @kamillakiki

Muistattehan seuraa Miss Helsinki Organisaatiota myös instagramissa;

IG: @misshelsinkiofficial

 

 

 

 

Kuvat; Juuli Rönkä

Meikki: Make Up Mondo

Hiukset: Eiran Hiusagentuuri

Vaatteet: NKKLOSET.COM

IMG_8874.jpg

Jokainen allekirjoittaa postauksen aina omalla nimellään, jotta tiedätte kenen juttuja luette. 

IMG_9056.jpg
IMG_8879.jpg
14199764_1204055729646706_3779006375293258018_n.png